Helsingin kaupungin ei pidä tehdä kaikkea itse, mutta homman pitää toimia

Helsingin kaupungin ei pidä tehdä kaikkea itse, mutta homman pitää toimia

Helsingin kaupungin ei pidä ulkoistaa sen keskeisiä tehtäviään, mutta kaupunki voi ja oikeastaan sen pitääkin ostaa palveluita.

Esimerkiksi vanhustenhoidossa keskeisin tehtävä on vanhustenhoito, mutta jotta vanhusten palvelukeskus pyörii, se tarvitsee paljon muutakin kuin vanhustenhuoltoa. Palvelukeskus tarvitsee esimerkiksi ruokahuoltoa, siivouspalveluita, kiinteistöhuollon palveluita ja nykyään kaikessa myös jonkun verran tietotekniikkaakin.
Toteuttamalla hankintoja osaavasti, järkevästi ja reilusti näihin aina pakollisiin oheispalveluihin, kaupunki paitsi voi säästää pitkän pennin, se myös lisää paitsi tietysti vanhuspalveluiden laatua, myös yritysten elinvoimaa ja liiketoimintamahdollisuuksia.

Onnistuakseen Helsingin kaupunki tarvitsee myös hyvää henkilöstöpolitiikkaa, sillä olipa palvelut sitten omia tai ostettuja, työehtojen pitää olla reilut. Me haluamme veronmaksajina maksaa hyvästä palvelusta oikean hinnan. Huonoista palveluista me emme halua maksaa mitään. Silloin kun työehdot ovat reilut, niillä ei tarvitse enää kilpailla. Kilpailutukset voivat keskittyä oikeisiin asioihin. Kuten esimerkiksi laatuun.

«Mainos. juttu jatkuu mainoksen jälkeen»

📍 Kalle Mikkolainen Helsingin valtuustoon äänestysnumerolla 190. Ennakkoäänestys 26.5.-8.6.2021. Vaalipäivä 13.6.

Kalle Mikkolainen 190 Helsingin valtuustoon

«Mainos»

Olen seurannut vanhuspalveluita Helsingissä, mutta myös osin Hyvinkäällä ja Tampereella viimeisten vuosien aikana melko tiiviisti. Oma isäni oli Tamperelaisessa hoitokodissa pitkään ja lopulta hän menehtyi Alzhaimeriin viime vuoden lopulla. Vanhustenhoito Tampereella oli pienistä kommelluksista huolimatta hyvällä tasolla. Silti minulle omaisena tuli monesti mieleeni se, että miten on vanhusten laita, kenellä ei ole omaisia paitsi katsomassa heitä, myös hieman valvomassa hoidon perään? Alzheimer-potilas nimittäin ei kykene itse mitenkään valvomaan omia etujaan.

Olen lisäksi jo useita vuosia tehnyt vapaaehtoistyötä Helsingin kaupungin eri vanhustenkeskuksissa koirani Neron kanssa. Yhdistyksemme, Kaverikoirat käymme säännöllisesti vieraina vanhuksia katsomassa. Seurakoirani Nero on siinä hommassa, jonka se parhaiten osaa. Eli viihdyttää ihmisiä. Nerolle kun laittaa kaverikoirahuivin päälle, se menee työmoodiin ja tervehtii jo kadulla jokaisen vastaantulijan, jonka tukan väri on hopea taikka sitä vaaleampi. Jokaisella käynnillä saatan olla myös monelle vanhukselle itse se odotettu vieras, kenelle vanhus voi vierailumme aikana hetken jutella. Surullista on, että on vanhuksia, joille saatamme olla se ainoa säännöllisesti käyvä vieras. Onkin ollut upeita hetkiä, kun vanhusten talon asukas on halunnut omalle pöydälleen Neron valokuvan tai hän on omista pienistä rahoistaan halunnut ostaa Nerolle joululahjan.

Vaikka kyse ei olisi muistisairaasta, minun omien vanhempieni ikäpolvi ovat sitä ikäpolvea, että he eivät vaadi, he tyytyvät. Olen usein kuullut ikäihmisen sanovan, että ”ei nyt mun takia tarvii. En halua olla vaivaksi”.

Kyllä jukoliste tarvii! He ovat se ikäpolvi, joka ovat meidän hyvinvointimme rakentaneet ja hyvinvointimme veroista maksaneet. He ovat ainakin minun mielestäni maksaneet sen, että meidän velvollisuutemme on huolehtia siitä, että he saavat viimeisille vuosilleen sen hoidon ja laadun, mikä heille kuuluu. Toteuttamalla hankintoja osaavasti ja reilusti keskeisiä tehtäviä unohtamatta annamme omille vanhemmillemme sen vanhuuden, johon he ovat oikeutettuja.

Jutun kuvituskuvana on oma isäni. Isäni ei paljoa piitannut puoluepolitiikasta. Hän oli terveenä arkijärkevä insinööri.

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Kalle Mikkolainen

Tuhkaa ja timantteja

Sosiaaliturvaa leikkaamalla ei Suomen taloudelle timantteja löydy, vaikka kuinka syvälle koittaisi kaivaa. Kaikki todelliset ja vaikuttavat työllisyyttä parantavat toimenpiteet ovat aina kauaskantoisia. Sellaisia ovat mm. yritysten toimintaedellytysten parantaminen, panostaminen tutkimukseen, tuotekehitykseen ja panostaminen koulutukseen ja osaamiseen. Mikään näistä eivät kartu leikkaamalla ihmisten työttömyysturvaa.

LUE LISÄÄ »
Kuva, jossa pensseli maalaa lautaseinää punaiseksi
Työllisyys
Kalle Mikkolainen

Tekemätöntä työtä

Oletko joskus kuullut väitteen, miten paljon Suomessa on tekemätöntä työtä? Minä olen ja useasti. Väitehän on sinänsä ihan totta. Eihän tekemättömästä työstä koskaan pulaa ole ollutkaan, pulaa on ainoastaan työn maksajista, valitettavan usein myös maksuhalukkuudesta.

LUE LISÄÄ »

Bisnes on bisnes ja Mooses on Mooses

On toki aivan totta, että sunnuntailisille on olemassa uskonnollinen kristilliseen pyhäpäivään pohjautuva tausta, tai ylipäätään sille, miksi vapaapäiväksi ja on vuosien saatossa valikoitunut nimenomaan sunnuntai. On kuitenkin väärä väite, että sunnuntain vapaapäivällä ei enää olisi enää tässä ajassa mitään merkitystä. Suurimmalla osalla meistä sunnuntain vapaapäivän arkeen vaikuttava asia on edelleen olemassa, muuta se on aivan toinen ja paljon maallisempi.

LUE LISÄÄ »
perussuomalaiset
Kalle Mikkolainen

Yksittäistapaus

Ihan jokainen väkivaltatapaus on liikaa. Mutta kyllä, ihan jokainen tapaus on oma yksittäistapauksensa. Miksi? Niin se oikeusvaltio vaan toimii. Jokainen rikoksentekijä vastaa lain edessä yksilönä ja itse vain ja ainoastaan itse tekemästään rikoksestaan, ei kenenkään muun.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi