Halvalla ei ole koskaan saanut hyvää edes työllisyyspalveluissa. Me olemme kyllä yrittäneet jo vuosia. On ajateltu, että korkea työttömyys hoituisi sillä, että leikkaamalla tarpeeksi paljon työttömyysturvaa, ihmiset vain valitsisivat mennä töihin.
Suomen työllisyys on ainakin julkisessa keskustelussa nähty jo vuosia kaikkein tärkeimmäksi asiaksi valtion talouden kohentamiseksi. Miksi tämä ei kuitenkaan ole koskaan näkynyt riittävissä panostuksissa työllisyyspalveluihin? Meillä kyllä tietyt tahot ovat usein huutamassa Tanskasta mallia, mutta tässä huutamisessaan he järjestäen aina tarkoittavat Tanskan mallista vain omaan poliittiseen agendaan soveltuvia osia kuin poimien rusinoita pullasta. Useimmiten Tanskan mallista puhuvat haluaisivat poimia sieltä maan ohuen irtisanomissuojan ja työttömän tiukat velvoitteet ottaa työtä vastaan koko maasta. Samalla he joko tarkoituksella, tietämättömyyttään tai ymmärtämättömyyttään unohtavat Tanskan huomattavasti Suomen vastaavaa korkeamman ja pitkäkestoisemman työttömyysturvan sekä aktiivisen ja moninkertaisesti Suomea vahvemmin resursoidun työllisyyspalvelun.
Tanskassa työvoimapalveluiden resurssointi on selvästi Suomen vastaavaa runsaampi. Tanskan kuntaliiton mukaan maan työvoimapalveluissa työskenteli vuonna 2017 yhteensä 9100 henkilöä kun Suomen TE-palveluissa vastaava työntekijämäärä oli vastaavana ajankohtana noin 2500 henkilöä. Tanska käyttääkin työttömien palveluihin 4–5-kertaisia resursseja Suomeen nähden. Jokainen voi mielessään laskea, jos Suomessa on noin 200 000 työtöntä, montako asiakasta yhtä työvoimapalvelun henkilöä kohti hänellä on palveltavanaan ja sitten pohtia, miten henkilökohtaista tämä palvelu voi koskaan olla.
Tanskan malli on kehittynyt vuosien varrella. Kun puhumme eri maiden malleista, pitäisi ottaa huomioon, että eri maiden mallit ovat aina kokonaisuuksia, tulivatpa ne mistä maasta hyvänsä. Itse arvostan Tanskan mallissa sen runsasta panostusta työttömän auttamiseksi ja aktiivitoimiseksi ja sen henkilökohtaista palvelua, mutta myös työttömyysturvaa, joka on tarjolla ihmiselle, kun hän sitä tarvitsee.
Mistä voi johtua se, että huolimatta, että Tanskan työttömyysturva on Suomen vastaavaa huomattavasti tasoltaan vahvempi ja pitkäkestoisempi, Tanskan työllisyysaste on ollut jo pitkään Suomea korkeampi? Olisiko jo aika katsoa totuutta silmiin ja todeta, että oikotie onneen ei löydykään työttömyysturvan tasoa ja/tai sen kestoa leikkaamalla?
Sen sijaan, että meillä on koskaan aidosti ja tarpeeksi panostettu työllisyyspalveluihin, meillä on vuosien varrella keksitty kaiken näköisiä täysin turhia aktiivimalleja, teetetty työttömillä pakollisia, miten sanotaan työhaastattelussa reippaasti käsipäivää-kursseja tai pakotettu työttömiä hakemaan neljää työpaikkaa kuukaudessa.
On totta, että Suomessa kuten kaikissa maailman maissa on myös heitä, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan kyydistä. Ehkä luovuttaneet, eivätkä enää edes aktiivisesti hae työtä. Heidän joukossaan on mm. masentuneita, päihdeongelmaisia ja muita terveydellisistä ongelmista kärsiviä, jotka tarvitsisivat hekin toki työtä, mutta todennäköisesti he tarvitsisivat ensiksi aivan jotain muuta, lähinnä terveyspalveluiden apua. Eivät työnantajatkaan heidän työhakemuksiaan vielä tässä vaiheessa kaipaa.
Yhteiskunnassamme on myös heitä, jotka ovat ideologisesti päättäneet olla hakematta työtä. Heitä on vähän koko työttömien kokonaismäärään suhteutettuna, mutta heitäkin kuitenkin on. Heihin nämä kaikkein tiukimmatkaan työllistämistoimet eivät juuri koskaan kuitenkaan osu, vaikka selvästikin toimilla juuri heihin aina yritetään osua.
Miksi näin on? Tässäkin asiassa auttaa ymmärtämään, jos kykenet edes hieman asettumaan toisen ihmisen asemaan. Minä kuten varmasti sinäkin, joka tätä luet, olet varmasti hakenut elämäsi varrella useita työpaikkoja, joihin ihan kaikkiin et ole aina tullut valituksi. Olet silti varmasti pyrkinyt jokaisessa hakemuksessasi ja jokaisessa työhaastattelussa tekemään aivan kaikkesi, että tulisit hakemaasi työpaikkaan valituksi.
Asetu sitten ihan pieneksi hetkeksi ihmisen asemaan, joka ideologisesti ei haluakaan ottaa työtä vastaan. Miten vaikeaa kuvittelet olevan tehdä työhakemus, jolla sinua ei edes kutsuta haastatteluun? Tai jos niin onnettomasti joskus kävisikin, miten vaikeaa kuvittelet olevan se, että käyttäydyt työhaastattelussa siten, että sinua ei varmuudella tulla valitsemaan kyseiseen työpaikkaan? Ensimmäinen vakiokysymys työhaastattelussa varmasti on: miksi haet tätä työtä? Tähän kun vastaat, että koska TE-toimisto niin käski, niin uskon, että keskustelu loppuu siihen paikkaan ja saat haluamasi ruksit päälle. Kiitos ja näkemiin.
Entäpä aktiivimalli? Se leikkasi työttömän työttömyyspäivärahaa, mikäli työtön ei onnistunut saamaan kolmen kuukauden tarkastelujaksolla työtä 18 tuntia, jota hänelle ei tarjottu tai vaihtoehtoisesti osallistumaan TE-toimiston järjestämälle kurssille, jota hänelle ei myöskään tarjottu. Tuki leikkaantui toki myös pitkäaikaistyöttömän kohdalla, mutta koska heistä ylivoimainen suuri osa ovat myös toimeentulotuella, se kompensoitui heille automaattisesti suurempana toimeentulotukena. Eli ohi meni tämäkin siitä pienestä porukasta, jota toimenpiteen nimenomaan oli tarkoitus aktivoida, mutta vastaavasti se osui kaikkiin heihin muihin työttömiin, jotka jo valmiiksi aktiivisesti etsivät työtä ja toimeentuloa.
Jokainen tämän kaltainen pakkotyöllistämistoimi haittaa ainoastaan heitä suurta osaa työttömiä, jotka jo valmiiksi aktiivisesti hakevat työtä. Mitä luulet, että heitä tai ylipäätään ketään hyödyttää se, että he joutuvat raportoimaan TE-keskukselle, miten monta työpaikkaa he ovat tässä kuussa hakeneet tai miten hyvin heidän kohdallaan aktiivimallin ehdot ovat täyttyneet? Tallaiset työllistämistoimet eivät työllistä ketään muita kuin ehkä TE-toimiston ja työttömyyskassojen virkailijoita, mutta kurjistavat kaikkien muiden asemaa, etupäässä heitä, jotka jo ennestään aktiivisesti etsivät työtä ja toimeentuloa.
Mitä voisimme menettää, jos kokeilisimme muuttaa ajatteluamme kokonaan siten, että työvoimapalveluihin panostettaisiin ja se koitettaisiin nähdä työttömän apuna ja opastuksena sen sijaan, että sen tulisi olla rangaistuskomitea, joka byrokraattisesti leikkaa työttömän etuuksia, mikäli hän ei ole laittanut ruksia johonkin lomakkeeseen tai hakenut mekaanisesti määrättyä neljää työpaikkaa kuukaudessa? Menettäisimmekö kenties muuta kuin suuren määrän työttömiä, joita katsoa omaa nenän varttamme pitkin?
