Vaaleissa on kyse valinnoista. Suurin syy, miksi ylipäätään olen lähtenyt mukaan politiikkaan, on pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolustaminen. Nykyisessä keskustelukulttuurissa ja poliittisessa ilmapiirissä tämä ei ole osoittautunut ihan helpoksi hommaksi.
Oikeisto – ja tarkoitan tässä oikeistolla Kokoomusta – ei ole puolueena tai omissa puolueohjelmissaan tätä ääneen sanonut, mutta monien nykyisten kokoomuksen kansanedustajien suusta on yhä enenevissä määrin kuultavissa uusliberaali politiikka.
Uusliberalistinen markkinaideologia perustuu olettamukselle markkinoiden ”näkymättömän käden” täydellisestä toiminnasta, minkä vuoksi markkinat tuottavat aina parhaan ja tehokkaimman ratkaisun. Moderni taloustiede on kuitenkin varsinkin kriisien kohdalla osoittanut tilanteita, joissa markkinat epäonnistuvat. 2008 finanssikriisin kohdalla uusliberaali politiikka ihan itsessään oli koko kriisin rakentaja ja alkuunpanija. Viime aikoina onkin tullut tavaksi se, että aina kun tulee jokin ulkoinen kriisi tai pelkästään kun bisneksessä osuu huono tuulettimeen, ollaan ensimmäiseksi huutamassa yhteiskuntaa apuun ja kattamaan tappiot. Hyvällä hetkellä kun kysytään maksumiehiä ja -naisia, siihen hommaan ollaan osoittamassa joku muu.
Tässä politiikassa Suomesta ollaan tekemässä yövartijavaltiota, jossa kansan sananvalta ja palvelut määräytyvät lompakon paksuuden mukaan ja julkisen sektorin ainoaksi hyväksytyksi toimintamuodoiksi on jäämässä enää armeija, poliisi ja tuomioistuinlaitos.
Niitäkin toki myös tarvitaan, mutta uusliberaalissa politiikassa niiden rooli muuttuu. Niiden tärkein tehtävä tässä politiikassa on turvata jo ennestään vauraiden omaisuus ja vaurastuminen yhä lisää heidän kustannuksellaan, joilla vaurautta ennestään ei ole. Oireita tästä on ollut näkyvissä jo kauan ja lisää tulee koko ajan. Vai kuvitteleeko joku aidosti, että uusliberaalilla politiikalla, eli varhaiskasvatuksen, koulutuksen, terveyspalveluiden, sosiaaliturvan, vammaispalveluiden ja vanhuspalveluiden leikkauspolitiikalla on olemassa jokin loppu, määrä tai raja-arvo, milloin niitä on heidän mielestään leikattu tarpeeksi?
Ei ole. He tulevat ajamaan leikkauspolitiikkaansa aivan niin pitkään kuin suomalaisessa, pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on ylipäätään enää mitään leikattavaa jäljellä. Mikäli kansana äänestämällä annamme heille tähän siimaa, kyllä he sen kaiken siiman myös tulevat käyttämään.
Pohjoismaisessa mallissa ja elämänmuodossa on jotain hyvin arvokasta ja säilyttämisen arvoista. Minun vanhempieni ja heidän vanhempiensa sukupolvi rakensivat sen. Sitä rakennettiin vuosikymmeniä. Heille se ei tullut annettuna, kuten minulle. He joutuivat sen eteen tekemään työtä ja joskus myös lakkoilemaan. Työntekijöiden oikeudet, palkalliset kesälomat, äitiys- ja isyysvapaat, yhteiskunnan tarjoamat palvelut ja turvaverkot millaisena me ne tänään tunnemme ovat vanhempieni sukupolven tekemän työn ansiota. Niiden rakentaminen kesti heiltä kymmeniä vuosia. Olisi mielestäni hyvin valitettavaa, jos tyhmyyttämme tai ymmärtämättömyyttämme antaisimme ehdoin tahdoin rikkoa nämä saavutukset. Vaikka Suomen pohjoismaista hyvinvointivaltiota on leikattu ja rikottu kuin huomaamatta ja pala palalta, saattaa olla niin, että rikkominen on silti huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin rakentaminen.
Tahdon puolustaa Suomen hyvinvointivaltiota kahdesta syystä. Kiitollisuudesta sille, että se on tarjonnut minulle hyvän elämän. Ilmaisen kahden tutkinnon koulutuksen, jollaisen hankkiminen monessa muussa maassa maailmassa olisi kustantanut uuden henkilöauton verran vuodessa. Yhteiskunta on tarjonnut minullekin ansiosidonnaista työttömyysturvaa silloin kun olen sitä tarvinnut. Yhteiskunnan turvaverkot ovat auttaneet minut pystyyn, kun olen kaatunut jopa silloinkin, kun olen hieman mokannut itse. Kun yhteiskunta on auttanut minua, on mielestäni oikein, että sama yhteiskunta olisi tarjolla muillekin ja vielä minun jälkeenikin tuleville sukupolville. Toinen syy on se, että uskon pohjoismaisen yhteiskunnan romuttamispyrkimysten olevan haitallisia lopulta kaikille. Se olisi haitallista lopulta myös kaikkein varakkaimmille, vaikka edes heidän omat edunvalvojansa eivät tätä tunnu itse ymmärtävän.
