Poliittista keskustelua hallitsee tällä hetkellä väistämättömyyspuhe. Sitä ylläpitävät erityisesti kokoomus, ekonomistit ja talouseliitti omine etujärjestöineen. Näiden puheiden mukaan olemme menossa kohti päin seinää. Edessä on velkahelvetti ja ainoa väistämätön vaihtoehto on kurjistaa, leikata, kiristää ja karsia. Karsia meidän tavallisten ihmisten ja palkansaajien hyvinvoinnista ja elintasosta. Inflaatiosta huolimatta palkkoja ei olisi taaskaan varaa nostaa juuri lainkaan, vaan sen sijaan työehtosopimusten yleissitovuuskin tulisi poistaa, eli minimipalkkoja ja työehtoja voida heikentää entisestäänkin. Tämän luvataan tuovan kasvua. Sitä kuulemma syntyisi jollakin dynaamisilla vaikutuksilla, joiden mekanismia ainakaan kukaan poliitikko tai ekonomisti ei tähän päivään mennessä ole pystynyt selittämään saatikka todentamaan.
Valtiovarainministeriön virkamiesten ennusteen mukaan valtion talouden alijäämä tulee olemaan 10,4 miljardia euroa tänä vuonna, 10,7 miljardia euroa ensi vuonna ja 11 miljardia euroa vuonna 2025. VM:n virkamiesten hommakin on tietysti tuottaa lukuja ja ennusteita. Kun koronapandemia alkoi, VM ennusti, että Suomi tulee ottamaan velkaa kymmeniä miljardeja. Toki valtio joutuikin ottamaan koronakriisissä paljon velkaa. Kuitenkin kävi myös niin, että VM:n ennusteet menivät useita miljardeja pieleen. Ne olivat velanoton suhteen huomattavasti yläkanttiin. VM korjasi omia ennustettaan valtion velkaantumisen suhteen alas, sillä valtio joutui ottamaan velkaa huomattavasti vähemmän, mitä VM ja sen ekonomistit alun perin ennustivat. Aika oli tietysti erittäin hankala myös ennusteita tekeville ekonomistelille. Varmasti kukaan, ei edes kaikkein parhaimmat ekonomistitkaan voineet tietää, mitä tulee tapahtumaan. Muuttujia ilmassa oli paljon.
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Sanoi aikoinaan Ahti Karjalainen. Vaikka nyt ei olekaan käsillä akuuttia pandemiaa, sota Euroopassa aiheuttaa useita eri epävarmuustekijöitä. Siksi minusta on hieman outoa, että ekonomistit yhä edelleen omasta mielestään katsovat kykenevänsä ennustamaan kovinkaan tarkasti usean vuoden päähän. Ainakaan ilman, että he esittävät ennusteissaan edes yhtään erilaista skenaariota. Varsinkaan kun heillä ei ainakaan minun käsittääkseni ole edes tietoa, ketkä ja minkälaisella politiikalla ja millä keinoin tätä maata tulevat johtamaan seuraavat vuodet. Vaikka VM:n homma onkin tuottaa ennusteita ja lukuja, sen homma ei ainakin minun käsittääkseni ole esittää, saatikka päättää, millä keinoihin ja missä aikataulussa näihin lukuihin tulisi päästä. Jos näin olisi, olisi olemassa ilmeinen vaara, että VM:n ennusteista tulisi itse itseään toteuttavia, jolloin ennuste itsessään alkaisi aiheuttaa oman toteutumisensa joko suoraan tai välillisesti.
Koronakriisissä tehtiin oikeita toimia, oikea-aikaisia rajoitustoimia, tukia ja taloutta elvyttävää politiikkaa, joka yllättäen paransikin työllisyyttä ja samalla odottamattomasti lisäsi myös valtion verotuloja, joka vuorostaan pienensi valtion velanoton tarvetta alkuperäisistä ennusteista. Tämä osoittaa, että oikeilla toimilla ennusteita voidaan myös voittaa.
Kokoomus oli ennen Sanna Marinin hallitusta miltei 20-vuotta hallituksessa. Suomi velkaantui tuona aikana joka vuosi. Koko aikana ei saatu toteutettua yhtäkään niin paljon puhuttua rakenteellista uudistusta ja talouskasvu oli noin prosentin luokkaa. Odottelimme leikkausten tuomia dynaamisten vaikutusten ihmettä. Kun niitä ei lopulta koskaan tullutkaan, päätettiin uhkapelaajan syndrooman omaisesti leikata lisää ja entistä kovemmin. Silloin saatiin keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten porvarihallitus, ja se todella osasi leikata lisää. Kaikkien silloisten hallituspuolueiden leikkauslistat toteutettiin ihan sellaisenaan ja jopa korkojen kera, mutta eipä positiivisia dynaamisia vaikutuksia taaskaan tullut kuin kymmenesosalle kansalaisia. Mopen eli maksajan osa jäi yhdeksälle kymmenestä suomalaisesta, joka köyhtyi.
Nyt kun kokoomus on ollut hetken pois hallituksesta, työllisyys on ennätyksellisen korkealla, Suomen kilpailukyky parempi kuin kymmeniin vuosiin, investointeja tulee ennätysmäärä, sote-uudistus saatiin päätettyä, opetuksen reformi saatiin päätettyä. Jopa Naton ovet ovat avautumassa. Tämä kaikki aikana, jolloin Suomessa on samaan aikaan hoidettu sotien jälkeisen ajan suurimpia kriisejä. Ja kokoomus kertoo nyt, että on aika muuttaa suuntaa. Onkohan se suunnan muuttaminen kuitenkaan aivan varmasti väistämätöntä saatikka järkevää? Kehotan miettimään toisenkin kerran, onko nyt todella aika muuttaa suunta? Kokoomuksen tarjoama suunnan muutos nimittäin tarkoittaisi paluuta leikkaamaan lisää ja odottelemaan dynaamisia vaikutuksia.
Ministeri Lintilälle toivotan tsemppiä. Itse kukin meistä on varmasti joskus lähettänyt ja vastaanottanut WhatsAppilla meemin. Ne ovat joskus ihan hauskojakin. Lintilän tsempiksi laitan tähän loppuun oman meemin itsekin.
