Yritä ajatella seuraavat 60 sekuntia ihan mitä tahansa muuta, paitsi vaaleanpunaista elefanttia. Ajattele siis mitä tahansa, kunhan et vain ajattele vaaleanpunaista elefanttia: älä ajattele miltä se näyttää, äläkä edes ajattele sanoja vaaleanpunainen elefantti.
Watergate-skandaalin jälkimainingeissa vuosi ennen syntymääni vuonna 1973 USA:n presidentti Richard Nixon piti kuuluisan puheensa ”I am not a crook” , jossa hän vakuutteli kansalle, ettei ole roisto. Puhe viimeisteli asian. Sen jälkeen kaikki loputkin kansalaiset pitivät häntä roistona. Mutta eihän siinä niin pitänyt käydä!
Kalifornialainen professori ja kielitieteilijä George Lakoff on kuvannut tätä ilmiötä kirjassaan Don’t think of an elephant. Nixonin virhe aikanaan oli, että hän lähti kieltämään asetelman, jonka hän oli mitä ilmeisemmin itse luonut ja saanut aikaiseksi.
Vielä viime marraskuussa kokoomus porskutti tavoittamattoman tuntuisessa yli viiden prosentin gallupjohdossa. Mediassa spekuloitiin enää kenen kanssa tuleva pääministeri Petteri Orpo (kok.) haluaa alkaa hallitustaan muodostaa. Kokoomuksen ja perussuomalaisten puoluejohto ja puoluevaikuttajat tulivat ulos voimansa tunnossa koalitiovaihtoehdollaan, jossa molemmat puolueet totesivat tavoittelevansa suuria leikkauksia hakevaa talousoikeistolaista kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakennettua sinimustaa hallitusta.
Ehkä monien yllätykseksi Sanna Marin ei pysynytkään vanhoissa liturgioissa, jotka me osaamme kaikki ulkoa. ”Käydään vaalit ensin” ja ”hallitusohjelma ratkaisee” jne… Ei. Sanna Marin totesi, että hän ei näe mahdollisena vaihtoehtoa hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Asetelma oli valmis. Jos haluat kovia leikkauksia toteuttavaa talousoikeistolaista, ilmastotoimien vastaista ja sisäänpäin käpertyvää linjaa äänestä kokoomusta ja/tai perussuomalaisia. Saat ne samassa paketissa. Jos et, äänestä melkeinpä mitä tahansa muuta.
Kokoomus ja perussuomalaiset rakensivat omilla koalitiopuheillaan tämän asetelman aivan itse. Kokoomuksessa on perinteisesti ollut erittäin vahva viestintä. Uskon, että siellä pohditaan parhaillaan, mikä meni pieleen. Tänään kaikki kolme puoluetta kokoomus, perussuomalaiset ja sdp ovat lähes tasoissa. Erot mahtuvat virhemarginaaliin.
Petteri Orpo esitti eilisessä MTV:n vaalitentissä Sanna Marinille toiveen, että hän ei käyttäisi hallituskoalitiosta nimitystä ’sinimusta hallitus’ tämän Lapuan liikkeeseen viittaavan fasistisen taustan vuoksi. Pyyntö ei ollut kohdistettu Sanna Marinille, se oli kohdistettu meille äänestäjille. Tosiallinen pyyntö äänestäjille oli: Älä ajattele, että kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakennettu hallitus olisi sinimusta!
Perussuomalaiset ja myös jotkut kokoomuslaiset ovat leikitelleet lähivuosina useilla somepäivityksillään valokuvillaan Lapuan liikkeen sinimustissa väreissä. Leikinpäin tai ei. Kyse ei ole vain väreistä, vaikka nämä leikittelijät eivät kuitenkaan koskaan seiso loppuun saakka päivitystensä takana. Sen sijaan, että kertoisivat mitä hienoa heidän mielestään fasistisessa Lapuan liikkeessä on, he päätyvät keskustelemaan väreistä.
Mikäli kokoomus tai perussuomalaiset voittavat vaalit, voisin lyödä asiasta vaikka vetoa, että viimeistään Petteri Orpon pyynnön jälkeen hallituskoalitio sai peruuttamattomasti ja pysyvästi nimityksen ”sinimusta’, tuli halllituskoalitiosta totta tai ei.
Perussuomalaiset sen sijaan tekivät kyseenalaisen ennätyksen ja kuperkeikan. He pettivät ainoankin duunareille antamansa vaalilupauksensa. Vain reilu kuukausi sitten perussuomalaiset antoi nimittäin lupauksen suomalaiselle työntekijälle, että se on valmis parantamaan palkansaajien ostovoimaa poistamalla niin sanotut kiky-maksut palkansaajilta. Nyt tämä lupaus peruttiinkin, jo ennakkoäänestyksen päättymisen jälkeisenä seuraavana päivänä.
Ajatteletko yhä vaaleanpunaista elefanttia? Ei kannata. Sinimustan hallituksen tarjoamaa kokonaispakettia ja tavoitteita sen sijaan saattaisi olla hyväkin hieman ajatella. Ainakin, mikäli et ole vielä äänestänyt.
Kolmen päivän päästä päätetään, millaisilla arvoilla Suomea johdetaan seuraavat neljä vuotta. Haluammeko edelleen keskustella väreistä? Vai haluammeko Suomen, joka pitää huolta hoivasta ja terveydestä, panostaa osaamiseen ja koulutukseen, ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan, on ihmisoikeuksia kunnioittava ja aktiivinen osa kansainvälistä ja eurooppalaista yhteisöä, vai haluammeko, että Suomen tulevaisuus on sinimusta.
