Äärimmäisyydestä toiseen

kallemikkolainen.fi

Äärimmäisyydestä toiseen

YLE teki mielestäni ansiokkaan jutun toimeentulotuen kannustinloukuista. Nostan tämän siksi, että asiasta on uutisoitu vuosien varrella niin paljon, ja niin päin honkia, että luulenpa monen ihmisen nähdessään lehtiotsikossa sanan kannustinloukku, ajattelevan automaattisesti sen tarkoittavan, että Suomessa tuet ovat liian suuret ja niitä pitäisi leikata. Perusongelma ei itseasiassa ei olekaan Suomen ylisuuret sosiaalietuudet, vaan se, että ne ovat liian pirstaleiset ja monimutkaiset. Kela tekee asiassa hyvää työtä, mutta lainsäädännölle hekään eivät mahda mitään. Ainoastaan lainsäätäjät voivat. YLE:n tekemä juttu kannattaa lukea. Siinä oli monta hyvää esimerkkiä. Samoja, mitä olen itsekin vuosien varrella nostanut useasti esiin mm. tässä kirjoituksessani.

Nykyisessä sosiaaliturvassa on paljon ongelmia ja niitä on yhteen blogitekstiin mahdotonta listata. Yksi megaluokan ongelma on kuitenkin se, että se, että alimpien yhteiskunnan tukien monimutkaisuus ei kannusta ottamaan lyhytaikaista työtä vastaan. Pidempiaikaisen ja tes-minimipalkan työn vastaanottamisen osalta tällaista kannustinloukkua ei oikeastaan ole, sillä työn kuin työn tekeminen on aina kannattavampaa, kuin elää yhteiskunnan minimituilla. Uskon näin, että joka tässä asiassa muuta väittää, ei ole tosiasiassa aidosti perehtynyt sosiaaliturvan säädöksiin ja varsinkaan Suomessa maksettavien etuuksien suuruuksiin.

Totta kai on myös niin, että yksinkertaisesti vain poistamalla kaikki yhteiskunnan tuet, kyllä poistuisivat samalla myös kaikki kannustinloukut. Kyllä nälkä laiskan töihin ajaa, eikö niin?

Haluaisimmeko sitä oikeasti? Uusliberaalin ajattelutavan mukaan mahdollisimman pieni valtio ja sosiaaliturva pois nimittäin tarkoittaisi sitä, että jokainen saisi pitää oman ansaitsemansa palkkansa mahdollisimman pitkälle itse. Tässähän itsessään ei ole mitään pahaa. Päinvastoin. Äärimmäisesti ajateltuna rahoittaisimme verovaroin oikeastaan vain poliisin ja puolustusvoimien kaltaisen viranomaistoiminnan. Terveydenhoito toimisi kuulemma yksityisesti huomattavasti julkista paremmin ja tehokkaammin. Lasten julkinen päivähoito samoin. Yksityinen päivähoito toimii tässäkin kuulemma paljon paremmin. Miksi esimerkiksi minun, jolla ei ole pieniä lapsia, tarvitsee osallistua kenenkään lasten hoitomaksuihin? Miksi työnantajan tulee osallistua johonkin äitiyspäivärahaan? Suomessa on muutenkin hirvittävät palkan sivukulut. Kannattaisikohan lapsia hankkivien ajatella jo ennen kuin hankkivat niitä, että niistä pitää myös kyetä huolehtimaan? Vai eikö se tule juuri sillä hetkellä mieleen? Samoin koulujärjestelmä. Voisimme peruskoulun ala-astetta lukuun ottamatta laittaa koko koulujärjestelmän yksityiseksi ja markkinaehtoisesti hoidettavaksi, sillä Suomessa on kyllä paljon tekemätöntä työtä, mihin riittäisi vallan mainiosti, että ihminen osaa lukea ja laskea, jos kaikessa työssä ylipäätään edes tarvitaan sitäkään. Kyllä lapiota osaa tarpeen vaatiessa kaikki käyttää. Vammaistuet voisi heivata mäkeen myös, sillä eihän ole meidän terveiden ihmisten ongelma se, että joku päätti syntyä tähän maailmaan vammaisena. Mikäli joku hyvesignaloija nyt kokee, että heitä nyt olisi kuitenkin syytä auttaa, perustakoon hyväntekeväisyysjärjestön ja auttakoon, mutta älkööt tulko minun taskuilleni.

Jos jokainen saisi pitää ansaitsemansa palkkansa itse, jokainenhan voisi aina säästää itselleen pahanpäivän varalle, eikä pönkittää tehotonta yhteiskuntaa. Itse voisi sijoittaa säästämänsä rahat, vaikka tuottavampiin osakkeisiin. Silloin jokainen voisi tarpeen vaatiessa aina ostaa tarvitsemansa palvelut parhaaksi katsomaltaan palveluntarjoajalta, eikä maksattaa niitä muilla. Pois muiden taskuilta tavataan nykyään sanoa!

Meninkö äärimäisyyksiin? No tietysti menin. Minulle suomalainen hyvinvointivaltio tarkoittaa tosiasiassa ihan kaikkea muuta, enkä halua mitään edellä kuvaamani kaltaista. En itse kuulu mihinkään erityisryhmään, en ole tällä hetkellä kovin sairas, minulla ei ole pieniä lapsia tai enää elossa olevia vanhempiakaan, joista minun pitäisi mitenkään huolta kantaa. Tietotekniikan insinöörinä, en nyt koe varsinaista välitöntä uhkaa joutua työttömäksikään. Toki meistä kukaan emme voi varmuudella tietää, mitä tulevaisuus eteemme heittää. Minulle ainakin se on toistaiseksi heittänyt yhtä sun toista, toistaiseksi onneksi enimmäkseen sitä toista.

Koen, että tämä yhteiskunta on auttanut minua lähes jokaisessa elämänkaareni vaiheessa ja on oikein, että minä annan verovaroista sille myös takaisin. En koe näin ajattelevana olevani mikään hyväntekijä tai edes mitenkään erityisen hyvä ihminen vaan, koen että on oikein, että me kaikki osallistumme kykyjemme mukaan tähän yhteiskuntaan. Minä olen saanut Suomelta paljon. Koen, että on oikein, että annan sille myös takaisin.

Moni saattaa ehkä ajatella, että mitä se nyt tuommoisia äärimmäisyyksiä edes puhuu, eihän kukaan noita halua tuolla tavoin leikata. Esimerkiksi Kokoomuksen Kai Mykkänen kertoi Iltalehdelle tällä viikolla, että ”Kokoomus ei ole radikaalisti romuttamassa hyvinvointivaltiota”.

Kokoomuksen Kai Mykkänen ilmaisi asian aivan erinomaisesti. He eivät olekaan romuttamassa hyvinvointivaltiota radikaalisti. Ihan vähän vaan. Viimevuosina kehitys onkin ollut se, että kaikesta tässä jutussa mainitsemistani asioista oikeistohallitus on ensin leikannut kaksi. Seuraava, vasemmistohallitus on palauttanut yhden. Gallupien mukaan seuraavaksi on tulossa taas oikeistohallitus. Mielestäni ei tarvita Harvardin yliopiston astrofysiikan opintoja, vaan riittää ihan suomalaisen verovaroin rahoitettu peruskoulun matematiikka ymmärtämään, mikä on tämän kehityksen suunta pidemmällä aikavälillä. Joka kokee, että tässä kehityksessä minun arvossani pitämäni erityisryhmäni on kuitenkin niin erityinen, että se kyllä jää leikkuulistojen ulkopuolelle, saattaapa olla väärin kuviteltu.

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Poliittinen johtajuus
Kalle Mikkolainen

Millainen on hyvä pomo ja mitä on johtajuus?

Viimeaikainen julkinen keskustelu, jossa päättäjiltämme on vaadittu ripeitä päätöksiä, ja sen myötä johtajuutta on saanut minut pohtimaan, että milloin ripeistä päätöksistä usein vailla harkintaa on tullut arvostettu johtajuushyve?

LUE LISÄÄ »
Venäjä
Kalle Mikkolainen

YYA-Suomi

Nykymuotoisen Vladimir Putinin Venäjän kanssa bisneksen tekemisellä taas ei ole ollut suomettumisen kanssa mitään tekemistä. Olemmeko olleet Venäjän kanssa liian sinisilmäisiä? Jälkikäteen ajatellen tietysti olemme.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi
Talouspolitiikka
Kalle Mikkolainen

Yksi askel eteen, kaksi taaksepäin

Jos oikeistohallitus leikkaa ensin kaksi ja vasemmistohallitus palauttaa yhden, jokainen voi omassa mielessään pohtia, mikä on tämän kehityksen suunta pidemmällä aikavälillä. Tämä sama kehitys näyttää tapahtuvan koulutuksen lisäksi lähes kaikessa muuallakin yhteiskunnassamme. Sosiaaliturvassa, yhteiskunnan turvaverkoissa, terveydenhuollossa, vanhuspalveluissa, vammaispalveluissa. Sitten ihmettelemme, miksi koulutuksen pisa-tulokset laskevat, terveyden hoito on kriisissä tai vanhusten hoidon hoitajamitoituksen noudattamiseen ei kaikkialla riitä hoitajia.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi
Potilasturvallisuuslaki
Kalle Mikkolainen

Tarkoitus ei pyhittänyt keinoja

Olen ylpeä aivan jokaisesta SDP:n kansanedustajasta, joka uskalsivat äänestää potilasturvallisuuslain puolesta. Heille 51 kansanedustajalle, jotka ylipuoluerajojen eivät tulleet paikalle äänestykseen taas annan satikutia tai ainakin toivon, että heillä oli poissaololleen hyvin perusteltu syy.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi