143 ääntä Helsingissä, iso kiitos!

143 ääntä Helsingissä, iso kiitos!

Saavutin kuntavaaleissa Helsingissä ensikertalaisena henkilökohtaisesti 143 ääntä. Tuloksella ei odotetustikaan hätyytelty Stadissa valtuustopaikkaa, mutta se oli mielestäni silti ensikertalaiselle ja nimettömälle ehdokkaalle Helsingissä hyvä tulos. Siitä kiitos kaikille minua ja myös kaikkia SDP:n ehdokkaita äänestäneille.


Kuntavaalien tulos

Vaaleissa ei tapahtunut mitään kovin uutta ja maita mullistavaa. Perussuomalaisten povaama hallitus ei kaatunut, vuoret eivät järkkyneet, eivätkä kukkulat horjuneet. Suurimpana kuntapuolueena jatkaa edelleen kokoomus, perussuomalaisten kuntajytky jäi tuhnuksi, sdp ei romahtanut eikä varsinkaan keskusta kokenut sille ennustettua veret seisauttavaa rökäletappiota. Valtakunnallisesti liikettä gallupeissa ennakoituun suuntaan toki oli, mutta ei mitenkään maata mullistavasti. Jos asiaa halutaan tarkastella puolueiden valtakunnallisella kannatuksella, hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus pysyi oikeastaan niillä sijoillaan, sillä hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus kuntavaaleissa oli 56,1 prosenttia, kun se edellisissä eduskuntavaaleissa 2019 oli 55,7 prosenttia. Koko maan kannatuksen pohtiminen ennakoi toki yleistä trendiä, mutta sen pohtiminen enempää on siinä mielessä turhaa, että kuntavaaleissa on kysymys noin kolmesta sadasta erillisvaalista, joissa valtuustojen voimasuhteet määräytyvät kussakin kuntavaalissa ja siten jokaisessa Suomen kunnassa erikseen.

Mikä sitten muuttui?

Helsingin kaksi suurinta, eli kokoomus ja vihreät säilyttivät ykkös ja kakkospaikkansa, mutta menettivät runsaasti sekä kannatustaan että valtuustopaikkojaan. Kokoomus (-2 paikkaa), vihreät (-3). Vastaavasti SDP (+1 paikkaa), vasemmistoliitto (+1) ja myöskin perussuomalaiset (+3) lisäsivät kannatustaan.

Tämä kannatuksen muutos merkitsee sitä, että kannatustaan menettänyt vihreät tulee menettämään toisen kahdesta apulaispormestaripaikoistaan ja nyt neljäntenä puolueena myös vasemmistoliitto tulee saamaan oman apulaispormestarinsa Helsinkiin. Vaalituloksen perusteella kokoomus saa edelleen pormestarin ja yhden apulaispormestarin sekä vihreät, SDP ja vasemmistoliitto kukin yhden apulaispormestarin paikan. Aiempi tilanne oli siis Kokoomus pormestari ja yksi apulaispormestari, vihreät kaksi apulaispormestaria ja sdp yksi apulaispormestari, Nasima Razmyar. Kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestari.

Pormestari / apulaispormestarien paikkajakoa tärkeämpi muutos Helsingissä ehkäpä kuitenkin on se, että kun sekä kokoomus että vihreät menettivät valtuustopaikkojaan, se tulee tarkoittamaan jatkossa sitä, etteivät puolueet enää kahdestaan muodosta enemmistöä valtuustossa. Toisaalta myöskin ns. punavihreä enemmistö (sdp, vas, vihreät) jäi yhden valtuutetun päähän. Tulevassa valtuustossa aina tarvitaan muita mukaan ja puolueiden välisen yhteistyön merkitys tulee kasvamaan entisestään. Mielestäni hyvä niin.

Kähde: https://vaalit.yle.fi/kv2021/fi/regions/1/municipalities/91#parties

Oma vaalityöni oli opettava matka

Vaalityö oli juuri niin opettava matka, kuten arvata saattoi ensimmäisten vaalini ehdokkaana olevan. Vaaleja siirrettiin keväältä kesään ja vaikka siirto lopulta mahdollisti myös perinteistä kampanjointia, vaalityö oli koronan vuoksi poikkeuksellista. Ei pelkästään siksi, että aiemmin vaalityössä on tarvittu ennemminkin toppavaatteita ja välihousuja, nyt tarvittiin shortseja ja aurinkorasvaa. Rajoitukset haittasivat kaikkia puolueita tasapuolisesti. Puoluetoimistomme lähetti hienosti tietoa, mitä saa, voi ja kannattaa kampanjan edetessä vapautuvien rajoitustoimien kurimuksessa tehdä. Lopulta viimeinen viikko kampanjaa taisi olla aika perinteistä ja vapaata koronarajoituksista.

Vaikka koronakriisin aikana olisi voinut toisin luulla, mielestäni nämä eivät olleet niinkään somevaalit kuin edelliset eduskuntavaalit olivat. En tiedä, miten te, joiden facebook-kavereista puolet eivät ole poliittisia toimijoita asian koitte, mutta ainakin minun somefeedini meni vaalien h-hetken lähestyessä niin sanotusti tukkoon eri ehdokkaiden mainoksista. Somessa on erittäin vaikea erottua, ellei halua erottautua jotenkin täräyttämällä itseään iltapäivälehtien lööppeihin. Luulenpa, että tässä sarjassakin alkaa olla kentällä jo niin paljon kilpailua, että meidän ei kannata sinne edes yrittää. En usko, että kykenisin tekemään niin pölhöä somepläjäytystä, ettei joku voisi sitä vieläkin pölhömmällä nokittaa. Jätän siis sen sarjan suosiolla muille osaajille.

Mielestäni oman puolueeni kärkiä somessa olivat uuden ehdokkaamme Sami Kuuselan bisnessosialistit fb-ryhmä. Eero ja Eveliina Heinäluoman Et ikinä arvaa- podcast oli myös hieno ja lämminhenkinen piristys. Tuomas Finnen videopäivitykset olivat hyviä ja mielestäni onnistuimme myös Anita Hellmanin kanssa somessa poikkeuksellisella Lemmikkilivellä.

Toreilla ja metroasemilla tuli kohdattua paljon ihmisiä ja sekin oli erittäin opettavaista. Torilla kohdatessani joku naama nyrpeänä vastaan kävelevä ihminen saattoi olla sen näköinen, että normaalisti en olisi tällaista ihmistä arvannut puhutella lainkaan. Otin kokeneilta mallia ja täräytin iloisesti ”huomenta! Oletteko jo käyneet äänestämässä!”. Usein tämä iloinen kohtaaminen aiheutti ilon siinä kohtaamassani ihmisessä ja hän alkoikin hymyillä ja jutella asioista. Useat menivät ohi. Moni otti flyerin. Varsinaisia konflikteja ei ollut. Jollakin ostarilla toki pientä, lähinnä tragikoomisia kohtaamisia kun joku paikallinen suuruus lensi ostarin kulmakuppilasta ulos, ei päässyt seuraavaan sisälle niin arvatenkin me puolueen liivit päällä olimme se seuraava kohde, kenelle hän murheitaan tuli purkamaan. Ei, se ei ollut nyt Krista Kiuru, joka sinulta lopetti tämän baari-illan tällä kertaa tänä iltapäivällä. Vaalipäivän lähestyessä selkeästi flyeri alkoi käydä huonommin kaupaksi, kuin alussa jolloin ihmiset eivät vielä olleet käyneet äänestämässä. Hienoja ja opettavaisia keskusteluita syntyi. Ihmisiä askarruttivat juuri ne sen kaupunginosan paikalliset asiat, mistä kuntavaaleissa on kyse. Ei niinkään bensan hinta, eu-tukipaketti tai Sanna Marinin aamupala. Ihmiset ovat yllättävän viisaita ja valveutuneita ja pystyvät myös opettamaan tällaista kuntavaaliehdokasta. Dalai Lama sanoi joskus, että kun puhut, toistat sitä, mitä jo ennestään tiedät, kun kuuntelet, saatat oppia jotain.

Opin paljon mitä kannattaa kampanjassa tehdä ja mitä ei kannata. Seurasin muita kokeneempia ja kokeilin ja tein perässä. Jos joku juttu ei tuntunut omalta ja hyvältä, sitä ei kannattanut jatkaa. Tekisin nyt joitakin juttuja kampanjassani ehkä toisin, mutta kokonaisuutena olen tyytyväinen. Tein ensikertalaisena paljon duunia ehkä enemmänkin yritä, erehdy ja opi-periaatteella, kuin kovinkaan suunnitelmallisesti. Silti olen tyytyväinen ensikertalaisena nimettömänä ehdokkaana saamastani äänimäärästä 139 ja koen olleeni omalle joukkueelleni hyödyllinen pelaaja. Kiitokset kaikille minua tsempanneille ja opastaneille kuten Eero Heinäluoma, Eveliina Heinäluoma, Hilkka Ahde, Anita Hellman, Jouko Sillanpää, Tuomas Finne ja Aulis Haaranen.

Ehkäpä omille Fb-kavereilleni helpotukseksi, nyt omalta osaltani tulee poliittinen somebreikki. Nyt nautitaan kesästä ja palataan taas asiaan.

Share on facebook
Share on twitter

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Maahanmuutto
Kalle Mikkolainen

Työvoiman saatavuusharkinta ja byrokratia ovat ihan hyvä juttu

Työikäisen väestön ikääntyminen aiheuttaa jo nyt Suomessa haasteita työvoiman saatavuudelle monilla aloilla. On siis selvää, että tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa jo nyt, mutta yhä enemmän tulevina vuosina. Saatavuusharkintajärjestelmää ei silti tule poistaa, vaan sitä tulee kehittää niin, että se vastaisi paremmin muuttuvan työelämän tarpeisiin. Käsittelyaikoja pitää kyetä lyhentämään.

LUE LISÄÄ »
Työllisyys
Kalle Mikkolainen

Sotu-uudistus tarvitaan

Sosiaaliturvan järjestelmää täytyy yksinkertaistaa. Sen on luotettava enemmän ihmiseen ja mahdollistettava työn tekeminen tai itsensä kehittäminen kaikissa tilanteessa.

LUE LISÄÄ »
Kalle Mikkolainen istuu portailla
Työttömyysturva
Kalle Mikkolainen

Työttömyyden kokemusasiantuntijutta

Pia Kaumaa ei parhaalla tahdollakaan voida ehkä tituleerata työttömyyden kokemusasiantuntijaksi, mutta vasemmistolaiset ystäväni, älkää silti lynkatko häntä! Me tarvitsemme juuri hänen kaltaisiaan lisää eduskuntaan. Vaikka he eivät ehkä ole kohdanneetkaan työttömyyden kurimusta aktiivimalleineen läheskään täysimääräisenä, minusta on silti upeaa, että kun ihmistä on hieman maailma ravistellut ja vetänyt kölin alta, niin hän on alkanut ajattelemaan asioita myös toiselta kantilta. Minusta olisi vain hienoa, että nimenomaan kokoomuksessa sisällä alkaisi kuulumaan lisää Pia Kauman kaltaisia ääniä.

LUE LISÄÄ »
kallemikkolainen.fi