Tiedättehän ne talkoot, joita joskus taloyhtiössä järjestetään hoitokustannusten säästämiseksi. Usein niissä käy niin, että kaikkein kovaäänisimmin talkoita vaatineet eivät itse ehdikään paikalle kuin aivan lopuksi syömään makkaran ja juomaan kaljan.
Suomi pyrkii tällä hetkellä näyttämään kaikille osaaville työperäisille maahanmuuttajille keskisormea ja onnistuu hallitusneuvotteluista kantautuneiden tietojen perusteella työssään varsin erinomaisesti. Valitettavasti entisten sivistysporvaripuolueiden kokoomuksen ja RKP:n tuella.
Kukaan ei ole kieltämässä tai estämässä kokoomusta puolueena tai sen yksittäisiä jäseniä osallistumasta Pride-kulkueeseen vaikka kokoomuksen ilmapallo kädessään niin halutessaan. Helsinki Pride -tapahtuma ainoastaan ilmoitti, että se ei hyväksy kokoomusta viralliseksi yhteistyökumppanikseen.
Velkaongelmaisten ympärille on syntynyt kaikessa hiljaisuudessa ihan kokonainen itseään ruokkiva bisnes, joka kasvattaa paitsi omaa tilipussiaan, se kasvattaa ihmisten velkaongelmia.
Välillä tuntuu, että olemme keksineet taaksepäin kulkevan ikiliikkujan. Ensin oikeistohallitus leikkaa kaksi, kansa ei tykkää ja äänestää vasemmistohallituksen, joka palauttaa yhden. Kansa ei tykkää ja äänestää oikeistohallituksen takaisin, joka leikkaa kaksi. Kansa ei tykkää…
Eilinen Sanna Marinin täydelle Yankee stadionille pitämä puhe ja mahdollisen tulevan hallituksen sekoilut toivat asian silmiemme eteen kuin kontrastina yö ja päivä.
Ulosottovelallisia on Suomessa lähes 300 000. En ole samaa mieltä EK:n edustajan kanssa siitä, että tämä joukko olisi kovin marginaalinen.
Kaikki asiat maailmassa voidaan asettaa vastakkan, mutta siitä ei ole välttämättä mitään hyötyä.
Suomi menettää valtavasti potentiaalia ja kokemusta vain typerien asenteiden tähden.
Orpo peräänkuulutti Sanna Marinilta johtajuutta koko viime vaalikauden. Nyt tulemme näkemään Petteri Orpon johtajuuden ja saamaan siitä aivan käytännön esimerkkejä. Tämä YLE-sekoilu oli vasta pientä alkusoittoa.
Myytti avokätisestä työttömyysturvasta on vahva. Valitettavasti me olemme saamassa ihan itseä äänestämällä maahan hallituksen, joka haluaa leikata sitä ideologisesti ihan niin kauan, kun me annamme heidän sitä leikata.
Sen erottaa siitä, että lobbari edustaa kilpailevaa puoluetta.
Pitääkö suomalaiselta eduskuntapuolueelta kysyä vuonna 2023: sitoudutteko kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kunnioittamiseen?
Kenelläkään ei ole varmasti mitään sitä vastaan, että valtion talous saataisiin tasapainoon Petteri Orpon sanoin leikkaamatta sotesta, koulutuksesta ja kaikkein heikommassa asemassa olevien sosiaaliturvasta ”tekemällä asioita paremmin”. Kenellekään ei ole myöskään mitään sitä vastaan, että saamme vielä kaikki veronalennuksetkin nokkiin. Lisäksi perussuomalaisten pitänee saada hallitusohjelmaan mukaan tuntuva bensaveron ale. Nähtäväksi jää, miten he aikovat tuon kaiken yhteen sovittaa. Odotan mielenkiinnolla.
Vanhan vitsin mukaan hallituksen tulobudjetointi toteutetaan aakkosjärjestyksessä. Aina ensin tulee a niin kuin auto, sitten tulee b niin kuin bensiini. Melko pian sieltä tulee myös d niin kuin diesel
Äänestäjän kuluttajasuojasta on taas puhuttu paljon. Puhe on aivan turhaa, sillä sellaista asiaa kun äänestäjän kuluttajasuoja ei ole olemassakaan.
Säännöt eivät ole heitä varten, jotka niitä noudattavat, vaan heitä varten, jotka eivät niitä noudata.
Poliitikkojen ainakin pitäisi pyrkiä ajamaan ihmisten yhteistä asiaa. Meidän ihmisten, jotka heidät sinne ovat äänestäneet. Mikäli ei ole empatiakykyä, tai tahtoa edes pyrkiä asettumaan ihmisten asemaan, on mielestäni jo lähtökohtaisesti väärässä paikassa.
Julkisen palvelun tehokkuutta ei useinkaan kyetä mittaamaan ROI-tunnusluvuilla tässä kvartaalissa.
Olisiko hienoa, jos TE-toimisto ei olisi rangaistuskomitea, joka kyttää, montaako työpaikkaa työtön on kuukaudessa hakenut, vaan aidosti auttaisi ja ohjaisi ihmistä työllistymään?
Somessa Sanna Marinista möykkäävien elämässä kääntyy nyt väistämättä uusi lehti. Heille saattaa nyt tulla eteen sisällöllinen tyhjiö. Ehkä heidän pitää koittaa löytää elämälleen jotain muuta tekemistä.
Ennen vaaleja meitä peloteltiin velkahelvetillä, tänään liiallisista menoleikkauksista. Pysyykö Tikkurilan mummot kärryillä?
Vaaleissa ei voita tai häviä yksikään puolue, vaaleissa voittaa kansa. Aina. Muistetaan, että demokratiassa kansa päättää. Jos kovat leikkaukset eivät maistukaan, niin katsellaan rauhassa neljän vuoden päästä, jos pohjoismainen malli maistuisi sitten paremmin. Demokratia.
Kolmen päivän päästä päätetään, millaisilla arvoilla Suomea johdetaan seuraavat neljä vuotta. Haluammeko edelleen keskustella väreistä? Vai haluammeko Suomen, joka pitää huolta hoivasta ja terveydestä, panostaa osaamiseen ja koulutukseen, ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan, on ihmisoikeuksia kunnioittava ja aktiivinen osa kansainvälistä ja eurooppalaista yhteisöä, vai haluammeko, että Suomen tulevaisuus on sinimusta.
Pohjoismainen hyvinvointi toimii siten, että kaikki maksavat ja kaikki saavat. Ainakin jossain elämänkaaren vaiheessa.
Olen aivan varma, että mikäli kokoomus ja perussuomalaiset pääsevät hallitusvastuuseen, he kyllä pitäisivät sanansa siinä, että maahanmuuttajien tukia tultaisiin kyllä leikkaamaan ja Isosti tultaisiinkin. Koska niitä kuitenkaan ei voitaisi leikata vain maahanmuuttajilta, kompromissikin heillä on jo valmiina. Niitä tullaan leikkaamaan kaikilta.
Ei ole kenenkään etu, että hyvät puolueet häviävät ääniä. Äänestä, niin kuin järki ja sydän sanoo, olipa se sinun sydän sitten punainen, sininen taikka vihreä ja sijaitseepa se sitten oikealla tai vasemmalla. Vain siten demokratiassa kansa voi aidosti päättää. Mutta äänestä. Äänestämättä jättäminen ei ainakaan edistä demokratiaa. Yksikään ääni ei mene hukkaan. Ei edes ääni ehdokkaalle, joka ei pääse läpi. Vain äänestyslappuun kirjoittamaton ääni on ääni, joka menee hukkaan.
Eilisessä puheenjohtajatentissä kokoomuksen Petteri Orpo viljeli jälleen yleistä virheellistä käsitystä, että työllistyminen kasvaisi merkittävästi ennen ansiosidonnaisen työttömyysturvan päättymistä ja että asiasta olisi tutkittua tietoa.
Tehdään ajatusleikki. Jos olisit nyt EU:n ulkopuolelta pohjoismaihin töihin hakeutuva hoitaja, hakisitko ensisijaisesti Suomeen, jossa sinimustan politiikan sininen puoli tarjoaa sinulle lähimaiden kehnoimmat palkat ja työehdot. Musta puoli pilkan päälle haukkumalla sinut väärän väriseksi yhteiskunnan elätiksi? Vai hakeutuisitko mieluummin Norjaan tai Ruotsiin, jossa on maiden hintatasokin huomioiden noin puolitoista – kaksi kertaa paremmat palkat eikä perussuomalaista puoluetta ollenkaan? Miettikääpä sitä.
Tämän selkeämpi vaaliasetelma ei ole minun elinaikanani ollut. Mikäli haluat leikkauksia ja nöyrtyä laskunmaksajan paikalle, äänestä kokoomusta ja/tai perussuomalaisia. Mikäli haluat estää sinimustan Suomen, äänestä mitä tahansa muuta, mutta älä jätä äänestämättä. Tämän kirkkaammaksi vaaliasetelma ei tästä tule.
Miten monta viikkoa kansanedustajalla menee siihen, että häneltä katoaa käsitys tavallisen ihmisen arjesta?
Konservatiivi setämiehet (ja tädit). Tervetuloa 2020 luvulle. Maatamme johtaa tällä hetkellä edustava naispääministeri, joka ei tule jatkossakaan kysymään teiltä lupaa yhtään mihinkään. Setämies voi hyväksyä tämän tai olla hyväksymättä. Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa käydä vain niin, että pahastuittepa tai ette, uusi naissukupolvi ei jatkossakaan kysele teiltä mitään. He kävelevät änkyrä setämiehistä yli ja pyyhkivät jalkansa mennessään. Ja se on ihan oikein. Aika on armoton. Erityisen armoton se on heille, jotka eivät pysy sen menossa mukana.
Varsinkin, kun ajattelen vaihtoehtoa, että Yleä ei olisi, se ei kuulostaisi minusta lainkaan hyvältä idealta. Uutissisällöstä vastaisi nimittäin sen jälkeen täysin kaupallinen media, joka elää ja hengittää klikkiotsikoilla.
Olkaa rasisteja, jos on aivan pakko, mutta jättäkää nyt hyvän tähden edes lapset rauhaan. Edes erityistä tukea tarvitsevat lapset. Minä tahtoisin elää maassa, että erityistä tukea saavat lapset voisivat saada sitä ilman, että joku repostelee heidän koulukeskiarvoillaan netissä. Siinä ei ole mitään kunniakasta saatikka isänmaallista.
Suomen pohjoismaista hyvinvointivaltiota haastetaan nyt monelta suunnalta puheilla, että meillä ei olisi siihen varaa. Itse ajattelen niin päin, että meillä ei ole varaa olla ylläpitämättä.
Aika moni meistä, minä mukaan lukien, on jossakin elämän vaiheessa ainakin hetkellisesti ollut ilman työtä ja nostanut työttömyyspäivärahaa, vaikka hyvin harva sitä sanoo ääneen.
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Sanoi aikoinaan Ahti Karjalainen. Ennusteet voidaan myös voittaa.
Joidenkin mielestä edelleen koulutuksesta pitäisi leikata. Tai ”uudistaa”. Sitä termiähän on viimeiset toistakymmentä vuotta käytetty sille kun koulutuksesta leikkaavat poliitikot ovat omasta mielestään keksineet taas kerran pyörän uudelleen, jolla koulutuksesta leikkaamalla on heidän mielestään jotenkin voinut parantaa koulutusta.
Leikkaaminen on helppoa. Se ei vaadi kovinkaan suurta älykkyyttä tai osaamista kunhan vain leikkaa. Sen sijaan leikkaaminen siten, että ymmärtää sen vaikutukset ja saavuttaa sillä jotain hyvää, onkin hieman hankalampaa.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen ja leikkaaminen on huono keino tasapainottaa valtion budjettia, sillä ansiosidonnaista päivärahaa ei edes rahoiteta valtion budjetista eli verotuloista.
Suomen rajat eivät tule menemään kiinni. Maailmantalous on tänä päivänä globaali halusimmepa sitä tai emme. Se asia on yhtä totta kuin, että maapallo on pyöreä, eikä tämä asia ole menossa pois puhumalla toreilla ja A-studioissa kansalle jargonia väestönvaihdosta.
Pohjoismaisessa mallissa ja elämänmuodossa on jotain hyvin arvokasta ja säilyttämisen arvoista. Minun vanhempieni ja heidän vanhempiensa sukupolvi rakensivat sen. Sitä rakennettiin vuosikymmeniä. Olisi mielestäni hyvin valitettavaa, jos tyhmyyttämme tai ymmärtämättömyyttämme antaisimme ehdoin tahdoin rikkoa nämä saavutukset.
Jos sosiaaliturvaamme olisi niin antelias ja avokätinen, mitä sen väitetään olevan, miten on mahdollista, että Suomi saa jatkuvasti sapiskaa Euroopan neuvostolta suomen sosiaaliturvan liian alhaisesta tasosta?
Sanna Marinin (sd.) hallituksen aikana Suomen työllisyysaste on noussut kaikkien aikojen ennätykseensä. Suomi on noussut kokoaikaisten työllisyydessä pohjoismaiden kärkeen, ja Suomen kilpailukyky on niin ikään kohentunut kohti maailman kärkeä. Missä ovat otsikot? Missä pidetään torijuhlat?
Kun Nalle Wahlroosit ja Juhana Vartiaiset vaativat Suomeen työehtosopimusten yleissitovuuden poistamista, koska Ruotsissakaan sitä ei kuulemma ole, he tuskinpa kuitenkaan vaativat Suomeen Ruotsin mallia.
He vaativat vain työehtosopimusten yksiselitteistä poistamista. Itse en ainakaan ikinä ole nähnyt, että he esittäisivät mitään tilalle, eivät ainakaan Ruotsin mallia.
Kovimmat puheet tahtoisivat, että Hakaniemen ammattiyhdistysten linnakkeet suljettaisiin ja asia varmistettaisiin kakkosnelosilla ja kuuden tuuman nauloilla oviin. Toivoisin kuitenkin ammattiliittojen alasajovaatimuksia esittävien esittävän tälle jotakin muita perusteluja kuin että ammattiyhdistysliikkeistä olisi työntekijälle itselleen haittaa.
Ei se mitään. Niin ne menivät minultakin. Lasku on pöydässä. Oletko nähnyt jossain laskun maksuhalukkaita? Kuuntele… ei mitään. Vain korvia särkevä hiljaisuus.
Meidän ei tarvitse alkaa määrittelemään Suomen hyvinvointivaltiota mitenkään uudelleen. Saatikka antaa kokoomuksen ja perussuonalaisten määritellä sitä. Me suurin osa suomalaista olemme aivan tyytyväisiä nykyiseen pohjoismaiseen tapaamme elää, olla ja järjestää yhteiskuntamme.
Translakia on tehty ja valmisteltu eduskunnassa lähes 20 vuotta eri hallituskokoonpanojen voimalla. Valmistelussa on vuosien varrella ollut jokainen eduskuntapuolue. Sitä ihmettelen, että miten ihmeessä tällainen asia on ylipäätään mitenkään poliittinen. Kuka pötypuheesta hyötyy?
Mitä voisimme menettää, jos kokeilisimme muuttaa ajatteluamme kokonaan siten, että työvoimapalveluihin panostettaisiin ja se koitettaisiin nähdä työttömän apuna ja opastuksena sen sijaan, että sen tulisi olla rangaistuskomitea, joka byrokraattisesti leikkaa työttömän etuuksia, mikäli hän ei ole laittanut ruksia johonkin lomakkeeseen tai hakenut mekaanisesti määrättyä neljää työpaikkaa kuukaudessa? Menettäisimmekö kenties muuta kuin suuren määrän työttömiä, joita katsoa omaa nenän varttamme pitkin?
Entäpä, jos onkin niin, että kun itse siirtyy riittävän paljon oikealle, saattaa alkaa tuntua siltä, että kaikki muut olisivat siirtyneet vasemmalle? Jos onkin niin, että mahdollinen yhteistyö Kokoomuksen ja SDP:n välillä olisi hankalaa siksi, että kokoomus on siirtynyt oikealle?
Jos joku on pitänyt nykyisen Sanna Marinin monipuoluehallituksen aikana keskustan ja vihreiden hallitusyhteistyötä hankalana, niin Kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitusyhteistyö se vasta Gordionin solmu olisi.
Suomen kilpailukyky on noussut kohisten, Suomen työllisyysaste on korkeammalla kuin koskaan sitten 90-luvun laman, Suomen kokoaikaisten työllisten määrä on noussut pohjoismaiden kärkeen. Ei viitsittäisi pilata tätä äänestämällä ankeuttajia takaisin valtaan. Sitä se nimittäin tulisi olemaan. Äänestämällä kokoomusta tulet saamaan samassa paketissa perussuomalaiset ja päinvastoin. Se tarkoittaisi täsmälleen sitä samaa leikkauspolitiikkaa, mistä Sipilän hallituksen aikana emme tykänneet
Vastikkeellista sosiaaliturvaa on vaadittu pitkään. Vastikkeellisuuden käsite on vain näissä vaatimuksissa onnistuttu muuttamaan niin, että tukien saamisen tulisi tarkoittaa velvollisuutta tehdä työtä palkatta tukia saadakseen.
Olisiko siis hyvä, että kaikki kuuluisivat ansiosidonnaisen piiriin? Kyllä. Pitäisikö järjestelmää muuttaa? Ei. Juuri nyt ollaan tilanteessa, että tässä ollaan huolissaan jostakin aivan muusta kuin työttömyysturvan tasosta ja yritetään korjata sellaista asiaa, mikä ei ole rikki.
Nykyinen hallitus palautti koulutuksen määrärahoja. Ne ovat juuri niitä pysyviä menoja, joiden kasvattamisesta hallitusta on syytetty siinä, että ne eivät liittyneet mitenkään koronaan. Työllisyys on tällä hetkellä ennätyksellisen korkea. Jotta se jatkossa voisi pysyäkin sellaisena, koulutus on se viimeinen asia, mistä kannattaa leikata. Se on nimenomaan sitä ottamista tulevilta sukupolvilta.
Toivon, että Keskusta löytää vielä jostain sisäisen Alkiolaisuutensa tai mitä ikinä asia vaatiikaan ja palaa takaisin entistä vahvempana sillä maaseutu tarvitsee oman puolestapuhujansa.
Vasemmistopuolueita on joskus moitittu siitä, että he näkevät jossain olevan taikaseinän, josta voi tarvittaessa nostaa rahaa valtion velkaantumisesta piittaamatta. Kokoomus ilmeisesti näkee jossain olevan taikahyllyn, millä tilanteessa kuin tilanteessa istuu odottamassa aina pätevää työvoimaa yritysten käyttöön, kunhan vain älyäisimme leikata tarpeeksi paljon työttömyysturvaa.
En tiedä, kenen tahdosta tulevista vaaleista ollaan tekemällä tekemässä velkavaaleja, jossa kaikilta puolueilta tunnutaan vaativan leikkauslistoja. Valtion tulovirroista kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut lainkaan. Kuten ei myöskään talouden positiivisista uutisista.
On varmasti totta, että nyt Sanna Marinin hallituksen toimesta toteutetut indeksikorotukset eivät riitä kompensoimaan kaikkea Ukrainan sodan vuoksi energian hinnasta johtuvaa elinkustannusten äkillistä nousua, mutta on se ainakin minun mielestäni parempi kuin indeksijäädytys.
Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, että pääomaverotus on työn verotusta hiukan kevyempää ja siten kilpailukykyistä suhteessa verrokkimaihimme. Päinvastoin. Mielestäni kaikilla pitäisi vain olla samat säännöt riippumatta siitä, kuka on sijoittanut, kuinka paljon on sijoittanut tai miten on sijoittanut. Se olisi oikeudenmukaista.
Leikkaaminen itsessään ei ole mitään kovinkaan vaativaa. Leikkaaminen on itseasiassa helppoa. Se ei vaadi mitään erityistä osaamista tai viisautta. Kunhan vaan leikkaa. Sen sijaan leikkaaminen siten, että samalla parannetaan palveluita ja saavutetaan talouskasvua, on hyvin vaikeaa.
Viime vuosien kehitys on ollut se, että oikeistohallitus leikkaa ensin kaksi ja seuraava, vasemmistohallitus palauttaa yhden. Jokainen voi omassa tykönään miettiä, mikä on tällaisen kehityksen suunta pidemmällä aikavälillä.
Itse käsitän rohkeuden olevan sitä, että on uskallus toimia ja tehdä asioita, silloinkin vaikka pelottaisi tai sanoa, vaikka muut olisivat eri mieltä kanssasi. Rohkeus ei tarkoita pelottomuutta, pikemminkin se on toimimista pelosta huolimatta tai omia pelkoja kohti menemistä.
Kukaan ei ole ehdottanutkaan, että meiltä palkansaajilta perittäisiin jatkossa vähemmän työttömyysvakuutusmaksua, vaan ehdotukset ovat olleet tähän saakka täysin yksipuolisia. Eli maksaisimme jatkossakin saman verran työttömyysvakuutusmaksuja, mutta joutuessamme työttömäksi, olisimme oikeutettuja pienempään korvaukseen.
Koronakriisin aikana muistan ajatelleeni, että jos jotain hyötyä tästä viheliäisestä koronasta on, on ainakin se, että ihmiset ovat heränneet todellisuuteen, että Suomalainen verovaroin ylläpidetty Pohjoismaalainen yhteiskuntarakenne sen sosiaaliturvaverkkoineen ovat korkeasta verotuksesta huolimatta kuitenkin aika kiva olla olemassa. Olin valitettavasti väärässä.
Viimeaikainen julkinen keskustelu, jossa päättäjiltämme on vaadittu ripeitä päätöksiä, ja sen myötä johtajuutta on saanut minut pohtimaan, että milloin ripeistä päätöksistä usein vailla harkintaa on tullut arvostettu johtajuushyve?
Nykymuotoisen Vladimir Putinin Venäjän kanssa bisneksen tekemisellä taas ei ole ollut suomettumisen kanssa mitään tekemistä. Olemmeko olleet Venäjän kanssa liian sinisilmäisiä? Jälkikäteen ajatellen tietysti olemme.
Jos oikeistohallitus leikkaa ensin kaksi ja vasemmistohallitus palauttaa yhden, jokainen voi omassa mielessään pohtia, mikä on tämän kehityksen suunta pidemmällä aikavälillä. Tämä sama kehitys näyttää tapahtuvan koulutuksen lisäksi lähes kaikessa muuallakin yhteiskunnassamme. Sosiaaliturvassa, yhteiskunnan turvaverkoissa, terveydenhuollossa, vanhuspalveluissa, vammaispalveluissa. Sitten ihmettelemme, miksi koulutuksen pisa-tulokset laskevat, terveyden hoito on kriisissä tai vanhusten hoidon hoitajamitoituksen noudattamiseen ei kaikkialla riitä hoitajia.
Olen ylpeä aivan jokaisesta SDP:n kansanedustajasta, joka uskalsivat äänestää potilasturvallisuuslain puolesta. Heille 51 kansanedustajalle, jotka ylipuoluerajojen eivät tulleet paikalle äänestykseen taas annan satikutia tai ainakin toivon, että heillä oli poissaololleen hyvin perusteltu syy.
Työkiistan osapuolten pitää ensin päästä neuvottelutulokseen, sillä asia on kokonaisuus. Niin työmarkkinakiistoissa kuin politiikassa on tapana sanoa, että kun kaikkea ei ole sovittu, mitään ei ole vielä sovittu.
Ohjaasiko aktiivimalli sinun mielestäsi työttömiä töihin tai koulutukseen? Tähän ei ole lain valmistelussa, sen voimassa ollessa tai edes sen jälkeen saatu selkeää vastausta. On aika ja aiheellista kysyä, oliko aktiivimalli kaiken sen arvoista?
Valtion omistajaohjaus ja siihen liittyvä valtion omaisuuden myynti on puhuttanut aina tai ainakin niin kauan, kun minä muistan. Valtion omistusstrategia tarvitsisi kokonaan uutta ajattelua. Tämä pitäisi tehdä yhteisesti, parlamentaarisesti yli puoluerajojen. Myös valtion yhtiöt tarvitsevat omaan toimintaansa ennustettavuutta, joka on pidempi kuin neljä vuotta kestävä vaalikausi.
Sote-uudistus on hallinnollinen uudistus, mutta ei asia tähän tule jäämään, sillä sote-uudistuksen tavoitteena on edelleen myös palvelu-uudistus. Aivan kuten oli edellisessä mallissakin. Tavoite ei ole se, että Suomen jokaisessa niemessä ja notkossa olisi terveyskeskus. Vaan se, että palvelut yhdistyvät, palveluihin pääsee ja niitä tuotetaan useilla eri tavoilla ja ne tuottavat parempaa terveyttä.
Tänään itsensä Suomessa läpilyöneenä Facebook täyttää ensikuussa 15 vuotta. Voidaankin hyvin sanoa, että sosiaalinen media on teini-iässä. Muistatteko miten teini-ikäiset käyttäytyvät? Teistä en tiedä, mutta itse en ainakaan teininä osannut käyttäytyä aina niin kovin hyvin. Näin demarina pyydän jo etukäteen anteeksi jokaista tanssivideota, jota eilisillasta saattaa internetistä löytyä.
Jokainen maa maailmassa ja erityisesti Euroopassa on ottanut näissä tilanteissa velkaa. Kun miettii hiemankaan aikaa taaksepäin, viimeiset koronarajoitukset purettiin Suomessa tammikuun lopussa. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2. Hänelle, joka kenties pohtii, milloin olisi ollut se ajan hetki ja väli, jolloin hallitus olisi voinut tasapainottaa valtion taloutta, niin se oli tänä vuonna ystävänpäivänä.
Markkinatalous on toimiva systeemi. Ei sekään ehkä täydellinen ole, mutta parempaakaan emme ole tähän mennessä keksineet. Pitääkö sillä olla säännöt ja saako sitä säännellä varsinkin poikkeustilanteissa? Totta kai saa ja mielestäni jopa täytyy ja se on valtion homma.
Tämä ei ole oikea hetki politikoida. Mikäli karmeimmat ennusteet sähkönhinnassa käyvät toteen, meillä Suomessa tulee monissa kodeissa kylmä ensi talvena. Kyllä tässä tilanteessa kaikkien puolueiden ehdotukset pitää ottaa vakavasti harkintaan.
Jos jokainen saisi pitää ansaitsemansa palkkansa itse, jokainenhan voisi aina säästää itselleen pahanpäivän varalle, eikä pönkittää tehotonta yhteiskuntaa. Itse voisi sijoittaa säästämänsä rahat, vaikka tuottavampiin osakkeisiin. Silloin jokainen voisi tarpeen aina vaatiessa ostaa tarvitsemansa palvelut parhaaksi katsomaltaan palveluntarjoajalta, eikä maksattaa niitä muilla. Pois muiden taskuilta tavataan nykyään sanoa!
Muistan itsekin aikanani ajatelleeni, että aivan sama ketä sitä äänestää, sillä ihan sitä samaa ne kaikki siellä kuitenkin vain ajavat. Jotain eroja puolueissa kyllä pitäisi olla. Nyt on vaihtoehtoja. On jopa sellaisia vaihtoehtoja, missä ei ole mitään järkeä ja asioita, joita ei edes päätetä politiikassa. Yhtäläistä niille on se, että ne saavat kaikki riitelemään ja asiat eivät etene.
Mikäli et kannata sdp:n tai Sanna Marinin edustamaa politiikkaa, se on minulle ihan fine. Nyt kuitenkin nyt käsi sydämelle ja aseta oman kannattamasi puolueen edustaja tai itse arvostamasi poliitikko omassa mielessäsi Sanna Marinin tilalle. Oliko se biletanssivideo mielestäsi oikeasti niin paheellinen? Videon ihmiset lauloivat ja olivat energisiä ja iloisia. Kukaan videolla ei esiintynyt tolkuttomassa kunnossa. Ketään ei ainakaan tietääkseni ole jouduttu paikkaamaan ensiavussa. Oliko mielestäsi valtion turvallisuus vaarantunut?
Sitova hoitajamitoitus ei aiheuta hoivakriisiä, vaan ainoastaan näyttää sen toteen. Sitovahoitajamitoitus ei myöskään sulje hoivakoteja. Ne sulkevat hoivayhtiöt ihan itse, jotka eivät sitä kykene noudattamaan. Viimekädessä kunnan ostopalvelusta vastaavan virkamiehen pitää sulkea hoivayhtiö joka ei kykene noudattamaan sopimustaan.
Nyt puoli vuosisataa edellisen peruskoulu-uudistuksen jälkeen tuli aika päivittää oppivelvollisuus tälle vuosituhannelle. Oppivelvollisuus aikaa pidennettiin 18 ikävuoteen ja toisen asteen opinnoista tuli aidosti maksutonta. Oppivelvollisuutta ja maksutonta koulutusta tuli siis kaksi vuotta lisää, mutta mikä siinä nyt oli niin tärkeää?
Heille, jotka ovat kaikkein eniten huolissaan valtion velkaantumisesta ei Venäjän raukkamaisen hyökkäyssodan aiheuttamassa energiakriisissä ole nyt poliittista vaihtoehtoa tarjolla ollenkaan. Tarjolla olevissa vaihtoehdoissa onkin valtion velan sijaan kysymys siitä, miten nyt otettava valtion velka käytetään ja kohdennetaan. Siinä missä kokoomus suosii suurituloisille painottuvaa yleistä veroalea, SDP suosii toimien kohdentamista ja tehokkuutta.
Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on ajan myötä muodostunut byrokraattiseksi, vaikeaselkoiseksi ja pirstaleiseksi. Miten sinun mielestäsi sosiaaliturvaa tulisi uudistaa? Olisiko malli perustulo? Jos olisi, miten sinä ylipäätään käsität perustulon? Millainen sen tulisi olla ja mitkä olisivat sen mahdolliset hyvät ja huonot puolet?
Nykyisessä populistisessa politiikassa omaa viestiä pyritään yksinkertaistamaan siten, että monitahoinen asia tulisi yksiselitteisesti ratkaista siten, miten sen itse haluaisi ratkaistavan nostamalla keskusteluun oman väitteen tueksi yksittäinen tilasto, tutkimus tai ääritapauksissa jopa vain osa tutkimuksesta. Kun samalla tietoisesti unohdetaan kertoa, että perehtymällä tähän juuri viitattuun tutkimukseen kokonaisuutena, se saattaakin olla jopa omaa haluttua viestiä vastaan. Tällaisella toiminnalla on oma sanontakin. Poimitaan rusinoita pullasta.
Ei niinkään kulttuurialan toimijat vaan lähinnä kulttuuritoimijoiden puolesta loukkaantuneet ovat nyt sydämistyneet siitä, että kyllä nyt kelpaa taas poliitikkojen osallistua tapahtumiin, vaikka koronapandemiassa kulttuuri- ja tapahtuma-ala jätettiin oman onnensa nojaan. Asia ei ollut aivan niinkään.
Semmoinen juju Suomessa kyllä on, että lukea pitää itse ja töitä pitää hakea itse. Sitä meidän puolestamme sodissa taistelleet isovanhempamme eivät puolestamme tee. Koska me itse emme ole hiihtäneet talvi- emmekä jatkosodassa metriäkään, meidän ei kuulukaan olla sentään ihan niin etuoikeutettuja, etteikö meidän tarvitsisi tehdä oman elämämme eteen omaa osuuttamme. Oma osuus ei hoidu ainakaan sillä, että syytämme mahdollisista omista vaikeuksistamme maahanmuuttajia.
Mikäli ensi talvena elohopean lähestyessä 25 astetta pakkasta, meillä olisi oikeasti edessämme tilanne, että itärajan taakse työnnettäisiin Venäjän toimesta kymmeniä tuhansia ihmisiä, joiden taustoista ja aikomuksista meillä ei olisi mitään tietoa, Suomen tulisikin laittaa väliaikaisesti rajat kiinni. On hyvä ymmärtää, että tämä olisi kuitenkin vain väliaikainen ja tilapäinen keino, joka antaisi meille hetken lisäaikaa toimia.
Sosiaaliturvaa leikkaamalla ei Suomen taloudelle timantteja löydy, vaikka kuinka syvälle koittaisi kaivaa. Kaikki todelliset ja vaikuttavat työllisyyttä parantavat toimenpiteet ovat aina kauaskantoisia. Sellaisia ovat mm. yritysten toimintaedellytysten parantaminen, panostaminen tutkimukseen, tuotekehitykseen ja panostaminen koulutukseen ja osaamiseen. Mikään näistä eivät kartu leikkaamalla ihmisten työttömyysturvaa.
Oletko joskus kuullut väitteen, miten paljon Suomessa on tekemätöntä työtä? Minä olen ja useasti. Väitehän on sinänsä ihan totta. Eihän tekemättömästä työstä koskaan pulaa ole ollutkaan, pulaa on ainoastaan työn maksajista, valitettavan usein myös maksuhalukkuudesta.
On toki aivan totta, että sunnuntailisille on olemassa uskonnollinen kristilliseen pyhäpäivään pohjautuva tausta, tai ylipäätään sille, miksi vapaapäiväksi ja on vuosien saatossa valikoitunut nimenomaan sunnuntai. On kuitenkin väärä väite, että sunnuntain vapaapäivällä ei enää olisi enää tässä ajassa mitään merkitystä. Suurimmalla osalla meistä sunnuntain vapaapäivän arkeen vaikuttava asia on edelleen olemassa, muuta se on aivan toinen ja paljon maallisempi.
Ihan jokainen väkivaltatapaus on liikaa. Mutta kyllä, ihan jokainen tapaus on oma yksittäistapauksensa. Miksi? Niin se oikeusvaltio vaan toimii. Jokainen rikoksentekijä vastaa lain edessä yksilönä ja itse vain ja ainoastaan itse tekemästään rikoksestaan, ei kenenkään muun.
Jokainen meistä saattaa joskus tarvita apua. Jopa minä, aina omillani toimeen tuleva. Minä haluan olla se, joka pitää heidän puoliaan, jotka ovat hiljaa. Palataan heihin, jotka pitävät meteliä sitten, jos aikaa jää.
Populistin pahin painajainen ei ole se, että häntä syytetään populismista. Sehän on itseasiassa koko homman tarkoituskin. Pahinta, mitä populistille voi tapahtua on, että hänen juttunsa eivät aiheuta reaktiota. Vastakkainasettelua ei synny.
Kun kokoomuslainen kansanedustaja nostaa 14 vuotta putkeen kansanedustajan sopeutumisrahaa, se on indikaatio ainoastaan siitä, että sopeutumiseläke ja sopeutumisraha on ollut kelvoton järjestelmä, ei siitä, että suomalainen ansiosidonnainen tai sosiaaliturva sitä olisi.
Koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen, sekä työttömyysturvan leikkaaminen ja yleissitovan työehtosopimusjärjestelmän murtaminen ei ole palkansaajan tai edes yrittäjän edun mukaista. Muutaman edellisen vuosikymmenen aikana ja hallituksen jäljiltä työntekijän asema ei ole tullut varmemmaksi, Suomessa ei ole maailman vahvin ammattiyhdistysliike, eikä suomalainen työttömyysturva ole länsieurooppalaisessa tai edes pohjoismaisessa vertailussa ylivertaisen avokätinen tai paras. Mikäli olisi, kannattaisin itsekin sen tarkistamista.
Sosiaalitukien alikäyttö on paljon yleisempää kuin tukien väärinkäyttö. Alikäyttö tulee yhteiskunnalle monesti myös paljon kalliimmaksi kuin tukien käyttäminen tai niiden väärinkäyttö.
Suomen luterilaiseen kirkkoon kuuluu yli puolet suomalaisista. Olisi hassua odottaa, että kirkko voisi koskaan olla jotenkin yksi ääni ja mielipide. Suomen luterilainen kirkko on itseasiassa mielipiteiltään ja kirjoltaan kuin Suomen kansa. Olkoonkin, että joskus tuntuu, että ne kaikkein höyrypäisimmät äänet kaikuvat kaikkein kuuluvammin ja kauimmas.
Kokoomuksen suhtautumista politiikkaan kuvaa hyvin se, että se tarjoaa talousnäkemyksekseen saman viime syksynä laaditun vaihtoehtobudjetin. Samalla mennään, oli sitten meneillään nousukausi tai taantuma, inflaatio tai deflaatio, sota tai rauha, pandemiaa tai ei.
Mallissa on otettu oppia muista pohjoismaista, erityisesti Tanskasta ja Ruotsissa, missä on saatu hyviä tuloksia työllisyyden parantamiseen. Määrä ei ole ehdoton, vaan siinä on tarkoitus ottaa työttömän tilanne huomioon.
Suomi on viidettä (5) kertaa peräkkäin maailman onnellisin kansa uutisoi YLE. Ei viisveisata siitä, sillä kaikki viisi pohjoismaata löytyvät kärkikymmeniköstä. Taas. Niin ne olivat siellä viimeksikin ja sitä edellisellä kerralla. Sillä on syynsä.
Historia on mielenkiintoista ja sillä on ehkä mukava spekuloida, mutta valtionjohto ja puolueet elävät ja toimivat ajassa. Tänään ne toimivat tämän päivän ajassa.
Mulla itselläni on jo ennestään ylpeyttä yllin kyllin, jossain asioissa minulla on tyhmän ylpeyttäkin, mutta se ei ole silti koskaan käynyt maksuvälineenä esimerkiksi huoltoasemilla. Sen sijaan palkkani tullut yleiskorotus on kyllä joskus vaikuttanut siihen, että olen pystynyt maksamaan sen kohonneenkin bensalaskun.
Suurilla kriiseillä on monesti sellainen taipumus, että ne tapaavat yhdistää kansakuntia. Niin on käymässä nytkin. Jos Putinin tavoite oli saada länsimaat näyttämään hajanaiselta, asiassa saattaa käydä niin, että seuraavaksi Venäjän rajanaapureista yksi maa liittyy Euroopan unioniin ja kaksi sotilasliitto Natoon. Yhdistyminen näkyy myös meillä täällä Suomessa. Nyt myös perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on ilmoittanut kannattavansa vihreää siirtymää, eli fossiilisista polttoaineista luopumista ja toivottanut pakolaisia Suomeen heidän omalla kielellään. Tämä on hienoa!
Venäläistaustaisia suomalaisia ei pidä syyllistää Ukrainan tilanteesta ja, että sodan provosoimat vihollisuudet eivät siirtyisi tänne. Samalla kun meillä on vastuu tukea Ukrainaa sen puolustustaistelussa, meillä on myös vastuu osoittaa, että pysymme Kremlin käynnistämän vihan ja epäluulojen lietsonnan yläpuolella.
Suomen aiemmat perusteet olla sotilaallisesti liittoutumaton ja olla liittymättä sotilasliitto Natoon, lakkasivat viime viikolla hyvin pitkälle olemasta enää relevantteja.
Yhtään väheksymättä bensanhinnan ja lähes kaiken muunkin hintojen nousun tuomaa ahdinkoa ihmisille. Joskus minusta tuntuu, että ihmiset eivät seuraa asioita. Vai mistä johtuu, että monesti se on se pieni asia, joka saa ihmiset lähtemään liikkeelle?
Kun Kannelmäen terveysaseman kaltaisessa kokonaisulkoistuksessa yksityinen yritys joutuu toimimaan moniosaajana toimintaympäristössä, jossa se ei ole omimmillaan, on olemassa ilmeinen vaara, että mennään pahasti pieleen. Kustannussäästöjä tai palvelun parannusta, joita alun perin tavoiteltiin ei koskaan saavuteta ja lopulta paitsi hinta on kalliimpi, myös palvelut huononevat. Pahimmillaan saatetaan onnistua saamaan aikaan tilanne, jossa olemme onnistuneet hankkimaan sekä julkisen, että yksityisen sektorin huonot puolet.
Hoivakotibisnes on siis tuottavaa bisnes ja se bisnes tuotetaan suuremmaksi osaksi yhteisistä verorahoista. Yksityiset hoivakodit ovat tarpeellisia, mutta ei ole liikaa vaadittu se, että heiltä vaaditaan, että he myös huolehtivat siitä riittävästä vanhusten hoidosta ja huolenpidosta, joka heitä on tilattu.
Julkinen sektori tuottaa peruspalveluja, joita ihan jokainen oman onnensa seppäkin käyttää koko elämänsä ajan ja on käyttänyt jo neuvolasta alkaen jo ennen syntymäänsä. Neuvolat, päivähoito, peruskoulu, lukio, ammattikoulu, ammattikorkeakoulutus, yliopistot ja sairaalat ovat julkisen sektorin tuottamia.
Tämänhetkinen puolustuksemme ja turvallisuuspolitiikkamme on hyvä. Kehitämme omaa puolustustamme ja sitä tukevaa verkostoituvaa yhteistyötä mm. Naton kanssa, mutta pysyen kuitenkin sotilasliittojen ulkopuolella. Natoa enemmän omaa asemamme määrittää nyt ja tulevaisuudessakin jäsenyys Euroopan unionissa.
Muistatteko sen ajan, kun koronan alussa keväällä 2020 Suomalaisessa mediassa oikein yhteiseen ääneen ihasteltiin sitä, miten koronalla ei lainkaan politikoitu, vaan kaikki puolueet puhalsivat kuin talvisodan hengessä yhteen hiileen? Minä muistan. Siis sen, että mediassa näin ihasteltiin. Sitä yhteen hiileen puhaltamisen hetkeä en kyllä ihan aidosti muista. Jos sellainen hetki joskus todella oli, se oli kyllä niin lyhyt, että se meni ainakin minulta ohi. Ehkäpä se oli joku keväinen tiistai.
Pääministeri Sanna Marinia (sd.) koskevissa keskusteluissa on mennyt täysin sekaisin laillisuus, tämän hetken suositukset ja rokottamattomien ja rokotettujen ero. Valtioneuvostolla on asiasta tavallisia sukankuluttajia tiukemmat ohjeet ja tästä Sanna Marin sai lauantai-iltana puhelimitse väärää tietoa, mutta mitään laillisuusdraamaa tästä ei tekemälläkään saa aikaiseksi. Kysymys on ainoastaan nyt siitä, toimiko Sanna Marin asiassa esimerkillisesti.
Työttömyysturva on vakuutustyyppinen turva. Sen rahallinen arvo on moninkertaisesti merkittävämpi kuin esimerkiksi sinun auto-, liikenne- tai kaskovakuutus, sillä Suomessa on liikennekäytössä 2,7 miljoonaa henkilöautoa, joiden arvo on keskimäärin 3 600 euroa. Missä on haloo? Miksi työttömyysvakuutuksen puolustajia tuntuu olevan kovin vähän?
Todellisia työn vastaanottamisen kannusteloukkuja on olemassa, mutta ne eivät aukea lyömällä niitä vasaralla. Eivät ainakaan silloin, jos ei nähdä eikä ymmärretä missä loukot todellisuudessa ovat, jolloin jo lähtötilanteessa on ilmeinen mahdollisuus epäonnistua pelkästään lyömällä väärää kohtaa.
Molemmat suuret oppositiopuolueet, kokoomus ja perussuomalaiset ovat nyt julkistaneet omat vaihtoehtobudjettinsa. Kokoomuksen vaihtoehtoa käsittelin jo viimeksi. Kokoomus pienentäisi valtion velanoton tarvetta leikkaamalla vähäosaisten toimeentulotuesta, työttömyysturvasta,
Joskus tavattiin sanoa, että porvari nukkuu huonosti. Itse ajattelen valtion velasta aika lailla samoin, kun Sixten Korkman, joka vastikään A-Studiossa sanoi seuraavaa: Olennainen asia on se, että velkaantuneisuus eli velan suhde talouteen asettuu siedettävälle tasolle. Niin kauan nukun hyvin ja toivon, että muutkin nukkuvat hyvin, kun Suomen velan määrä on alempi kuin muissa euromaissa keskimäärin.
Kun moitimme poliitikkoja siitä, että he eivät tee välittömästi jotain asioita oman mielemme mukaan, se saattaa joskus johtua siitä, että he harkitsevat asioita monelta kantilta ja onneksi heillä on siihen myös alan asiantuntijoita apuna. Joskus se harkinta on ihan meidän omaksi parhaaksi.
Viime päivien keskusteluissa on taas alettu vaatimaan sosiaaliturvan vastikkeellisuutta. Vastikkeellisuuden käsite on vain näissä vaatimuksissa onnistuttu muuttamaan niin, että tukien saamisen tulisi tarkoittaa velvollisuutta tehdä työtä palkatta tukia saadakseen. Sosiaaliturvan vastikkeellisuus ei sitä tarkoita, vaan edelleen se tarkoittaa velvollisuutta olla työmarkkinoiden käytettävissä, hakea työtä, osallistua TE-toimiston määräämiin toimiin ja ottaa vastaan tarjottu työpaikka.
Winston Churchillin väitetään sanoneen ’jos ihminen ei nuorena ole radikaali, hänellä ei ole sydäntä, jos ihminen ei ole vanhana konservatiivi, hänellä ei ole aivoja’.
Kuka olisi voinut vielä 20 vuotta sitten kuvitella, että maailman suurin ”taksifirma” ei omista enimmäistäkään autoa tai ”hotelli” ei omista yhtään huoneistoa? Alustataloudessa palveluiden tarjoajat ainoastaan yhdistävät applikaatiollaan palveluiden tarjoajat ja niiden käyttäjät, mahdollistaen näiden resurssien ja palveluiden käytön. Asiakas saa valmiiksi kilpailutetut hinnat sekä muiden käyttäjien suositukset palveluiden tuottajista. Upeaa uutta teknologiaa ja tapaa tehdä bisnestä, vai onko?
Tekipä pääministeri Sanna Marin mitä tahansa, niin se on väärin tehty. Jos ja kun hän haluaa estää leikkaukset, niin hän on huono johtaja, joka ei pysty tekemään päätöksiä. Jos hän leikkaa, niin hän leikkaa väärästä paikasta. Opposition viesti menestyy somessa ja iltapäivälehdissä, ja näin tuntuu menestyvän puhe hallituksen taiteeseen, kulttuuriin, tieteeseen ja urheiluun kohdistuvista määrärahaleikkauksista vuodelle 2022.
Suomalaiset ovat kautta aikain hyväksyneet kipeitäkin leikkauksia, mikäli asioita perusteellaan heille totuudenmukaisesti ja järkevästi. Mikäli sosiaali- ja työttömyysturvaa on leikattava valtion talouden tasapainottamisen vuoksi, kannattaisikohan taas palata myös perustelemaankin leikkauksia sillä?
On selvää, että kannabiksella ihan niin kuin kaikilla päihteillä, varsinkin väärin- ja liikakäytettynä on paljon negatiivisia vaikutuksia yksilön- ja kansanterveyteen. Mielestäni kannattaisi silti kokeilla kannabiksen laillistamista. Poliisilta säästyisi voimavaroja. Kun meillä kerran vielä on olemassa Alko, se tarjoaisi valmiin ja toimivaksi todetun jakeluverkoston, joka varmuudella myös kysyy alaikäisiltä paperit. Toisaalta valtio voisi tästä samalla kerätä verotuloja, millä hoitaa niitä haittoja aivan kuten nyt jo toimitaan alkoholihaittojenkin osalta. Kyse ei ole ainakaan omalta kohdaltani mistään huumemyönteisyydestä, vaan tosiaisioiden tunnustamisesta ja siitä, että aina hyvää vaihtoehtoa ei ole tarjolla, vaan joskus kahdesta pahasta on vaan valittava se pienempi paha. Ja jos homma ei toimi, ainahan sen bisneksen voi antaa takaisin rikollisliigoille.
Uusin OECD tilasto kokonaisveroasteessta kertoo, että Suomi on kärkipäässä, mutta kokonaisveroastetta paljon olennaisempaa olisikin, miten oikeudenmukaista verotus maassa on ja miten sen verovaroja käytetään, mutta sitäpä onkin melko hankala esittää vain yhdellä mittarilla tai luvulla ja levittää sitä sosiaalisessa mediassa.
Vaikka jokaisen meistä tekemät ilmastoteot ovat yksin hyttysenpissa meressä, silti jokainen voi tehdä jotakin. Silloin kun jokainen meistä tekee oman osuutensa, me teemme yhdessä suuria.
Työikäisen väestön ikääntyminen aiheuttaa jo nyt Suomessa haasteita työvoiman saatavuudelle monilla aloilla. On siis selvää, että tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa jo nyt, mutta yhä enemmän tulevina vuosina. Saatavuusharkintajärjestelmää ei silti tule poistaa, vaan sitä tulee kehittää niin, että se vastaisi paremmin muuttuvan työelämän tarpeisiin. Käsittelyaikoja pitää kyetä lyhentämään.
Sosiaaliturvan järjestelmää täytyy yksinkertaistaa. Sen on luotettava enemmän ihmiseen ja mahdollistettava työn tekeminen tai itsensä kehittäminen kaikissa tilanteessa.
Olipa kyseessä sitten nousukausi tai taantuma, työvoimapula tai suurtyöttömyys, kaikkeen on yksi ja sama lääke: Ennestään heikossa asemassa olevilta leikkaaminen ja jo ennestään hyvin toimeen tulevien verojen alentaminen.
Pia Kaumaa ei parhaalla tahdollakaan voida ehkä tituleerata työttömyyden kokemusasiantuntijaksi, mutta vasemmistolaiset ystäväni, älkää silti lynkatko häntä! Me tarvitsemme juuri hänen kaltaisiaan lisää eduskuntaan. Vaikka he eivät ehkä ole kohdanneetkaan työttömyyden kurimusta aktiivimalleineen läheskään täysimääräisenä, minusta on silti upeaa, että kun ihmistä on hieman maailma ravistellut ja vetänyt kölin alta, niin hän on alkanut ajattelemaan asioita myös toiselta kantilta. Minusta olisi vain hienoa, että nimenomaan kokoomuksessa sisällä alkaisi kuulumaan lisää Pia Kauman kaltaisia ääniä.
Sain kuntavaaleissa 143 ääntä, kiitos kaikille minua ja sdp:n ehdokkaita äänestäneille. Lyhyt analyysi, mikä muuttui valtakunnassa ja erityisesti omassa vaalipiirissäni Helsingissä?
Esimerkiksi vanhustenhoidossa keskeisin tehtävä on vanhustenhoito, mutta jotta vanhusten palvelukeskus pyörii, se tarvitsee paljon muutakin kuin vanhustenhuoltoa. Palvelukeskus tarvitsee esimerkiksi ruokahuoltoa, siivouspalveluita, kiinteistöhuollon palveluita ja nykyään kaikessa myös jonkun verran tietotekniikkaakin.
Toteuttamalla hankintoja osaavasti, järkevästi ja reilusti näihin aina pakollisiin oheispalveluihin, kaupunki paitsi voi säästää pitkän pennin, se myös lisää paitsi tietysti vanhuspalveluiden laatua, myös yritysten elinvoimaa ja liiketoimintamahdollisuuksia.
Joskus käy niin, että politiikassa asiat tapahtuvat nopeasti ja puolue ei aina ehdi valmistautumaan sille yllättäen eteen tulleeseen tilanteeseen. Näin kävi Kokoomukselle tämän välikysymyksen kohdalla. Hallituksesta vastattiin urheilutermein vastapalloon, että hyvä on. Mistä, keneltä ja kuinka paljon Kokoomus nyt sitten tahtoisi leikata, jotta asiasta voidaan keskustella? Tähän ei yllättäen löytynytkään mitään vastausta.
Kuntien palveluiden kohdalla vertaillaan usen sitä, että yksityinen sektori toimii niin ja niin paljon tehokkaammin. Ulkoistettujen palveluiden ajautuessa ongelmiin levitellään käsiä ja yksityiseltä sektorilta todetaan hyvin nopeasti, että ongelmat johtuvat siitä, että kunnilla ei ollut osaamista kilpailuttaa palveluitaan. Tässä on tietysti valitettavasti joskus perääkin, mutta asiat eivät koskaan ole täysin mustavalkoisia.
Sote ja varhaiskasvatus ovat aloja, jotka ovat hyvin pitkälle kuntien lakisääteisiä tehtäviä, siksi alojen palkkauksesta vastaavat ja päättävät poliitikot niin valtakunnallisella tasolla, kun lopulta kunnissa. Kun poliitikoilta puolueesta riippumatta kysytään, mitä tälle edellä mainittujen alojen työvoimapulalle sitten pitäisi tehdä. Poliitikot lähes järjestäen aloittavat oman puheensa suurin piirtein näin: ”alan houkuttelevuudessa on kyse paljon muustakin kuin palkkauksesta… aloilla tulisi parantaa hyvää johtamista, työn tehokkuutta ja plaa… plaa… muita työoloja parantavia seikkoja.”
Politiikka on sellaista, että EU elpymispaketin, kuten niin monesti monen muunkaan päätettävän asian kohdalla ei aina ole tarjolla vain ideaalivaihtoehtoja. EU paketin kohdalla tarjolla ei ole enää muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä tai olla hyväksymättä pakettia. Tyhjä on yhtä kuin ei mitään. Ja vaikka mitenkä päin tätä koittaisi kauniiksi kiemurrella, tyhjän äänestäminen tarkoittaa sitä, että hankalan päätöksen edessä ei nyt vain osata päättää. Jos tällä asialla oli tarkoitus tehdä nyt sisäpolitiikkaa, voi ihan hyvällä syyllä kysyä kuka tästä hyötyy?
* Se tukitusti ei juurikaan lisää työllisyyttä
* Se tutkitusti vain pahentaisi työn kohtaanto-ongelmaa
* Se tutkitusti vain pahentaisi mahdollista kierrettä joutua työttömäksi pian uudelleen
* Siitä olisi tutkitusti kokonaisuutena enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tämän teorian ongelma on siinä, että pelkkä tarjonnan lisääminen, ei ole vasta kun toinen puoli tässä teoriassa tapahtuvassa työllisyyden paranemisessa. Jotta työn tarjontaa lisäämällä työllisyys voisi koskaan aidosti lisääntyä, työlle tarvitaan aina myös työn kysyntää, eli avoimia työpaikkoja. Viimeaikaisesta työn tarjonnan lisäämiseen keskittyneestä keskustelusta tekisi järkeenkäypää vain silloin, että työn tarjonnan lisääminen synnyttäisi todistetusti toiseen päähän myös työn kysyntää, eli avoimia työpaikkoja. Teoria perustuu siis siihen, että aina kun yksi uusi työtön ilmoittautuu TE-keskukseen työnhakijaksi, jonnekin syntyy automaattisesti samalla myös uusi avoin työpaikka. Muussa tapauksessahan pelkkä työn tarjonnan lisääminen tarkoittaa aina pelkästään työttömyyden lisääntymistä.
Politiikan isokuva on se, että Koronakriisin laskun maksun aika tulee. Nähtäväksi jää ovatko ensimmäiseksi tukia vaatineet ja saaneet tahot myöskin he, jotka myös ensimmäiseksi ovat nostamassa oman kätensä pystyyn laskun maksuhalukkuuden merkiksi. Vai jäävätkö maksumiehiksi he, jotka eivät mitään tukia koskaan ehtineet saamaankaan. Isossa kuvassa se on varmaa, että lasku tästä tulee maksettavaksi. Se ei ole varmaa, miten oikeudenmukaisesti lasku tulee jakaantumaan. Se tulee riippumaan tulevien hallitusten kokoonpanosta.
Kaupunkiorganisaatio on meidän kaupungin asukkaiden ja veronmaksajien oma huoltoyhtiö. Maksan kaupunkilaisena mielelläni jopa pikkaisen enemmän hyvästä palvelusta joka toimii, kun vähääkään sellaisesta palvelusta joka ei toimi. Osaava kaupungin henkilöstö ja arvostettu kaupungin toiminta on hyvän kaupunkielämän perusta. Monet asiat hoidetaan kaupungin, yritysten ja järjestöjen hyvällä yhteistyöllä. Haluan mahdollisena tulevana Helsingin päättäjänä olla varmistamassa ja kehittämässä sitä, että kaupunki on jatkossakin hyvä työnantaja. Tämä ei ole itsestäänselvyys.
Meille on kerrottu Kokoomuksen suulla, että jos Suomeen ei oteta käyttöön rokotepassia, joka oikeuttaisi pääsyn seniorikahvilaan, teatteriin, tapahtumaan tai baariin, se olisi sosialismia ja kaikkien kurjistamista. Jonnet ei nyt muista, että tämmöinen on jo keksitty. Neuvostoliitossa oli käytössä propuska, lupalappu. Neuvostoliitossa lupia vaadittiin joka käänteessä, muun muassa maan sisäisessä matkustamisessa. Mikä voisi mennä pieleen?
Viimeiset vuodet olen saanut lukea lehdestä, kuinka ammattiyhdistysliike on hidas, mutta kankea änkyräjäärä ja jäänne 70-luvulta, jonka ovet Hakaniemessä tulisi naulata kiinni kakkosnelosilla ja mieluiten varmistaa asia kuuden tuuman nauloilla. Ammattiliittoja ei kuulemma tarvita mihinkään, sillä laki turvaa minimityöehdot hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi.
Minussa on kuitenkin aina ollut sillainen paha vika, että en ala kovin helposti suoraan nyökytellä millekään väittämälle. Siinä suhteessa saatan ollakin hieman vastarannan kiiski. Kun joku koittaa syöttää minulle tulen palavasti yhtä ainoaa totuutta, se aiheuttaa minussa lähinnä seuraavan vastareaktion: -> ”Mielenkiintoista. Tästä asiastahan pitää ottaa selvää”.
Tehdään demareista Suomen bisnesmyönteisin puolue. Listaamani asioita peilaamalla, mitä nykyinen hallitus on jo tähän mennessä tehnyt SDP:n ei tarvitse heittää mitään kuperkeikkaa tai 180 astetta nurinpäin tullakseen yritysmyönteisimmäksi puolueeksi myös ihmisten mielissä ja silmissä. Se mitä meidän pitää tehdä on jatkaa ja tehdä enemmän, nopeammin ja ketterämmin. Se missä SDP on parhaimmillaan, on yhdessä tekemisessä ja sopimisessa. Varsinasesti ketteräksi demareita en itse vielä miellä, mutta meitä on monta. Mä olen messissä oletko sinä?
Vaikka kieltämättä se, että Ano Turtiainen ja Ossi Tiihonen olisi lauantaina huuhdeltu kansalaistorin puhujan pöntöstä alas vesitykillä korvantakusia unohtamatta, olisi ehkä ollut hyvinkin hilpeä näky, mielestäni oli silti hyvä, että tätäkään mielenositusta ei hajoitettu voimalla. Koronan osalta mahdollinen vahinkohan oli tapahtunut jo ihmisten kokoonnuttua sinne torille. Jos poliisi olisi vielä alkanut painia mielenosoittajien kanssa, se ei ainakaan olisi varmastikaan helpottanut tilannetta koronan kannalta. Se mihin käytettiin nyt enemmän taikka vähemmän voimaa, elokapinan, blm-mielenosoituksen vai näiden sananvapauden sankareiden kokoontumisen hajottamisiin tai niiden yrityksiin on mielestäni aivan epäoleellista whataboutthismiä.
Jos hallituksen viestintä onkin ollut koronakriisin aikana paikoin sekavaa, ovat nämä Perussuomalaisen puolueen esittämät ja monin paikoin keskenään täysin ristiriitaiset vaatimukset olleet aivan absurdeja kohta vuoden ajan. Mietinpähän vain, jos he olisivat olleet hallituksessa puikoissa vetämässä koronakriisiajan valtioneuvoston tiedotustilaisuuksia? Millaisiahan ne olisivat olleet? Olisivatko he vaatineet yhtäaikaa maskipakkoa sekä niistä luopumista ja päälle vetäneet toisiaan pataan suorassa lähetyksessä? Onneksi Suomi on kuitenkin oikeusvaltio ja sadat äärioikeistolaiset, salaliittohörhöt, koronarajoitusten vaatijat ja vastustajat saavat kokoontua kokoontumisrajoituksista huolimatta ja laittaa terävät päänsä yhteen osoittamaan mieltä ja huutamaan, mutta älkää nyt pliis kuitenkaan enää siellä mielenosoituksessa osoittako mieltä sen vuoksi, että Suomessa ei saa osoittaa mieltä.
Hyvin harvalla kansanedustajalla tai ministerillä on epidemiologin tai virologin pätevyyttä ja kokemusta. Heillä on käytössään asiantuntijat, joita he kuuntelevat. Ne ihan samat asiantuntijat olisivat käytössä olisipa pääministerinä sitten Halla-aho, Petteri Orpo tai vaikka Sari Essayah. Jotenkin uskon, että hekin kuuntelisivat asiantuntijoita, niitä ihan samoja, eikä se silloinkaan olisi virkamiesten taakse menemistä.
Vaalien siirrolla tulee varmasti olemaan vaikutuksia kaikkien puolueiden ja monien meidän ehdokkaiden vaalikampanjoihin. Kampanjan ja mainospaikkojen miettiminen on koko ajan ollut haasteellista. Moni ehdokas on joutunut miettimään päänsä puhki, mihin mainosjulisteita ja paikkoja kannattaa ostaa, jos mihinkään. Ehdokkaat ovat joutuneet suunnittelemaan kampanjoitansa pääosin sumussa. Kallista mainosjulistepaikkaa on ollut ikävä hankkia, kun kenelläkään ei ole ollut varmaa tietoa, saavatko ihmiset edes mainoksen näyttämisen aikaan ylipäätään kulkea kaupungilla.
Suomessa ja maailmalla on kyetty tekemään digitaalisesti jo melkeinpä mitä tahansa. Tarvittaessa koodaajat saisivat meille tehtyä nettiin äänestysvaihtoehdoksi, vaikka sen Aku Ankan tai kirkkoveneenkin. Nettiäänestyksestä saataisiin varmasti myös tietoturvallinen ja teknisesti toimiva. Tekniikka ei ole tässä se suurin huoli ja este, miksi nettiäänestystä ei ole toteutettu. Kaikki, mikä on teknisesti mahdollista, ei ole kuitenkaan aina tarpeellista ja aina viisasta.
Minulle itselleni ei olisi tullut pieneen mieleenikään, että liikennemerkit edes voisivat olla jotenkin sukupuolittuneita, joiden vaalimisella taikka vaihtamisella voisi kenellekään olla mitään merkitystä. Aina oppii uutta. Tuntematonta sotilasta löyhästi lainatakseni ”Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta liikennemerkkei. Jokku rakastava nätei flikoi, ja sen mää kyl ymmärrä, mut kui helvetin taval liikennemerkkei”.
80 vuotta sitten hälyytyssireenien huutaessa ihmisiä kehoitettiin siirtymään suojaan. Entä, jos 80 vuotta sitten Helsingin pommituksissa radion eetteriin oltaisi marssitettu oikeusoppineita selittämään, miten kehoitus mennä pommisuojaan ei ole nyt pakko, vaan suositus? Ei ole pakko mennä, jos ei halua? Okei. Eriasia, sillä pommien alle jääminen olisi ollut lähinnä yksittäisen oikeustaistelijan henkilökohtainen harmi, eikä sinne jäänyt olisi aiheuttanut harmia edelleen muille kuten koronatartunnan saanut tartuttamalla edelleen muita.
Intersektionaalinen ja jopa intersektionaalinen feminismi ovat ihan hyviä juttuja, kun tietää, mitä se tarkoittaa. Itse en kuitenkaan seisoessani toreilla SDP:n liivit päällä ja lähiön mummolle puhuessani käyttäisi tällaisia akateemisia termejä, koska ne saattavat olla termeinä vieraita ja eivät siksi varsinaisesti kosketa ihmisten arkea. Ilmankin tuota sivistyssanaparia olen pärjännyt.
He, jotka ovat joutuneet nyt koronan vuoksi lomautetuksi tai työttömäksi ovat saattaneet saada karvaasti huomata, että ne ”suuret tuet” eivät nyt olleetkaan ihan sama raha, kun palkka. Kyynisesti voin silti todeta, että melko varmasti ei tule menemään kauankaan aikaa kun tulee taas joku seuraava lehtijuttu tai poliittinen avaus, jossa tuota jo entisestäänkin pohjoismaisittain heikointa työttömyysturvaa halutaan taas kerran leikata vaikuttavana työllistymiskeinona, sillä ”ne suuret työttömyyskorvaukset” lisäävät vain teitä laskoja yhteiskunnan elättejä, joita pitääkin vähän patistella.
Ehkäpä ne tuet eivät olekaan niin suuren suuria, kun meidän on vuosikausia annettu ymmärtää?
Tapahtuma-alalla toimii pääosin ammattiryhmiä, jotka eivät ole millään kuukausipalkalla, eivätkä siten saa nyt mitään lomautetun ansiosidonnaista, vaan leipää ei nyt tule kerta kaikkiaan tällä hetkellä mistään. Edesmenneen Jope Ruonansuun roolihahmon sanoja lainaakseni ”ajatteleppa ite, noin niinku omalle kohalle”.
Kuntavaalit ovat tosiasiassa todelliset arkivaalit. Vaaleissa valitaan suunta niille palveluille, jotka vaikuttavat eniten ihmisten arkeen. Valituilla valtuutetuilla on valta ja vastuu mm. lähiterveyskeskusten lääkäripalveluihin, nuorisotiloihin, päivähoitopaikkoihin, lähikirjaston määrärahoihin, koulujen ruokahuoltoon, jatkokoulutuspaikkojen määrään, liikuntapaikkojen monipuolisuuteen, vanhuspalveluiden laajuuteen ja moniin muihin jokapäiväisen arkielämän palveluihin, mutta ei maan hallitukseen kokoonpanoon tai Suomen EU-politiikkaan.
Laki velvoittaa saavutettavuusdirektiivin kautta julkisille verkkopalveluille vaatimuksia, jotka sen pitää täyttää. Verkkopalvelujen hyvä saavutettavuus on välttämätöntä joillekin ihmisille, mutta hyödyllistä meille kaikille. Saavutettavuus ei siis ole kuitenkaan ainoastaan lain meille sanelemaa pakkopullaa, vaan se on samalla aina myös hyvää suunnittelua.
Kuntapoliitikon yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on yhteistyökyky, sillä ilman sitä kunnissa kukaan ei yksin pysty kuin vastustamaan asioita. Kuntapolitiikassa lähes jokaiseen asiaan pitää yrittää löytää tukea yli puoluerajojen, jotta mitään saadaan edistettyä.
Vanha sanonta pätee edelleen, – Kulttuuri syö strategian aamupalaksi. On selvää, että 55+ vuotiaat kokevat syrjintää työmarkkinoilla. Jos tässä asiassa kulttuuri ei muutu, ei tule muuttumaan myöskään 55+ vuotiaiden työllisyysaste.
Korona-aikana, mikä ennen tuntui kenties pieneltä ja itsestäänselvyydeltä, onkin itseasiassa juuri sitä kaikkein suurinta ja merkityksellistä. En laita hanttiin, vaikka tämä oivallus säilyisi omassa pienessä päässäni vaikkapa hieman pidempään senkin jälkeen, kun tuo viheliäinen korona on saatu hävitettyä.
Puheet sananvapauden puutteesta ja Suomessa vallitsevasta sensuurista toistuivat lähes jokaisen tilaisuudessa esiintyneen puheessa. Kukaan puhujista ei tuntunut huomaavan mitään ristiriitaa siinä, että he puhuivat itse parhaillaan eduskuntatalon rappusilta, mielenosoitusväelle juurikin niistä asioista, joista Suomessa ei heidän mielestään saa puhua.
Kaipolan tehdas oli maamme viimeinen sanomalehtipaperia tuottanut paperitehdas. Totuus saattaa kuulostaa joskus ehkä tylsältä, mutta Kaipolan tehtaan sulkemisen syy oli tosiasiassa se, että sanomalehtipaperin kysyntä on vain kerta kaikkiaan hiipunut sekä meillä, että maailmalla.
Puheet, että Suomi lopettaisi humanitäärisen maahanmuuton täysin ja täällä jo olevatkin maahanmuuttajat katoisivat jonnekin kuin Star Trekin teleportista, kunhan vain PerusS pääsisi valtaan, on sellaisia puhuvien omien valtapyrkimystensä ajamaa jargonia. Maailma on tänä päivänä globaali. Maahanmuuttopolitiikan on oltava järkevää, mutta Suomi ei voi eristäytyä ja täysin irtaantua maailmasta tai kansainvälisistä sopimuksista ja alkaa elämään omaa elämäänsä kuin jokin suljettu oma yhteisönsä. Globalisaatio on ihan yhtä totta kuin se, että maapallo on pyöreä, eikä se ole menossa pois puhumalla jargonia.
Kesällä eräät poliitikot, erityisesti Elina Lepomäki (kok) ottivat esille, että Suomeen tarvittaisiin yleinen ansioturva. Eli, että kaikkien, huolimatta siitä ovatko he ymmärtäneet liittyä työttömyyskassaan vai
Helsinkiläiset SDP:n jäsenet! Saavutin jäsenvaalissa valinnan kuntavaaliehdokkaaksi.Ehdokkaat vahvistetaan piirikokouksessa 7.11. ja samalla päätetään myös SDP:n pormestariehdokkaasta. Tervetuloa mukaan minun ja Neron kampanjatiimiin !
Helsingin päätöksentekijät ovat käyneet syksyn alusta keskustelua liikelaitos Staran eli kaupungin rakentamispalveluista vastaavan organisaation tulevaisuudesta. On esitetty, että Stara tulisi pilkkoa ja sen osia voitaisiin viedä yritysten hoidettavaksi. Yhtenä perusteena tälle on esitetty, että yrityksissä työtä voidaan jatkossa teettää heikommin työehdoin ja siksi halvemmalla.
Väite: ”Viimeisen työnantajan vastuu työntekijälle myönnetystä sairaseläkkeestä tulisi poistaa – se on ikääntyneiden työntekijöiden työllistymisen este.”. Väitteen yhteydessä esitetään usein myös lisäväittämä, että ikääntyneen palkkaamisesta seuraisi yritykselle automaattisesti korkeampi työeläkemaksu. Sitäkin voimakkaampi on väite, että jos työntekijälle myönnetään työkyvyttömyyseläke, viimeiselle työnantajalle tulisi tästä automaattisesti ylimääräisiä kustannuksia.
Osa suomalaisista kuvittelee virheellisen ja tarkoitushakuisen uutisoinnin vuoksi edelleen, että meille puoli vuosisataa maksettu lomaraha on vain jäänne, jotain joka olisi vain Suomessa maksettavaa ylimääräistä.
Soteuudistus etenee ilman markkinaehtoista valinnanvapautta ja se on hyvä juttu meille kaikille. Se ei ole yritysvastaisuutta, vaan yhteiskuntavastuuta, jota yksityisiltä yrityksiltä ei kannata vaatia. Yksityiset yritykset ovat hyviä ja jopa parhaita monissa asioissa, mutta eivät kaikessa.
Suomen poliisin käyttämä liiallinen väkivalta ei onneksi ole mikään laajamittainen ongelma. Tästä tapauksesta tehdään selvitys ja hyvä niin. Selvitys on hyvä nimenomaan poliisin itsensä kannalta, jotta asiasta ei koskaan tulisikaan laajamittainen ongelmaa, mutta ennen kaikkea siksi, että kansalaisten luottamus poliisin toimintaan säilyy jatkossakin hyvänä.
Osallistumiselle on paljon mahdollisuuksia, mutta pelkän vapaaehtoisuuden varassa asioita ei saada niin hyvin käynnistettyä. Kaupunki voisi olla vapaaehtoistyössä mahdollistajana esimerkiksi tarjoamalla apuaan ja ihan konkreettisena asiana tiloja ja esimerkiksi tietotekniikkaa ja sovelluksia.
Miksi emme ole nähneet yhtään konkreettista asiaa, minkä itseasiassa työehtosopimuksessa pitäisi nyt joustaa. Tästä on jauhettu jo vuosia. Miksi emme ole nähneet yhtään A-Studion keskusteluohjelmaa, joka aidosti pureutuisi asiaan, mitä konkreettisia asioita ”paikallisen sopimisen” edistäminen pitäisi sisällään?
Työllistymisessä ei ole koskaan mitään ikävää. Muistatko sen hetken, kun sait viimeisimmän työpaikkasi? Minä ainakin muistan. Se hetki ei ollut lainkaan ikävää, vaan se oli itseasiassa tähtihetki.
Valtiovarainministeriö arvioi, että eläkeputken alaikärajan nostaminen yhdellä vuodella toisi 6000–9000 työpaikkaa.Mikä on eläkeputki? Tällä hetkellä noin 61-, pian 62-vuotiaalla työttömällä on oikeus niin sanottuihin ansiosidonnaisen
